Kaiken loppu

Hei pitkästä aikaa. Mulla ei ole ollut voimia tulla kirjoittamaan pitkään aikaan, anteeksi siitä.

Tomi jätti mut. Ilmeisesti se oli jo pidemmän aikaa epäillyt jotain, ja se oli tutkinut mun puhelimen ja tietokoneen viestihistoriat, ja selvittänyt että mulla oli suhde Monan kanssa. Se oli jopa soittanut Monalle ja saanut häneltä varmistuksen asiaan. Sitten se pyysi mua juttelemaan vakavasti, ja ilmoitti että tämä oli tässä.

Olen nyt muuttanut pois meidän kotoa, tosin suurin osa tavaroista on vielä siellä. Onneksi tutuilla oli vuokra-asunto vapaana tässä lähellä, joten pääsin ”pakenemaan” sinne.

En halunnut että tässä käy näin, enkä tiedä mitä tehdä. Haluan pyytää ja saada anteeksi, ja haluan Tomin takaisin.

Monaa en tästä syytä, luulen että hän meni paniikkiin Tomin soittaessa ja siksi paljasti kaiken.

Parempia aikoja

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt voin vihdoin sanoa, että tuntuu vähän paremmalta. Saimme Tomin kanssa puhuttua asioita. Selvisi, että Tomi on ollut ihmeissään kaikesta siitä ajasta minkä vietin kodin ulkopuolella ollessani Monan kanssa… Pettämisepäilyjä Tomi ei ainakaan maininnut, en tiedä sitten onko hän asiaa ajatellut. Joka tapauksessa, kerroin kaiken johtuneen työkiireistä ja siitä, että olen halunnut keskittyä myös tapaamaan ystäviäni. Tomille selitys oli tarpeeksi hyvä.

Tomi suostui myös selittämään sen lentolippujutun. Hän oli tullut aikaisemmalla lennolla kotiin, mutta jäi ystävänsä luokse, koska hänestä oli tuntunut että kotona odottaa vain vihainen tyttöystävä ja painostava ilmapiiri. Tottahan se on viime aikoina ollut, ja pakko minun on se ymmärtää. On ihan ok, että hän jäi työkaverinsa luokse. Oli ne baarissakin käyneet, mutta se ei haittaa.

Meillä on kotona siis pitkästä aikaa hyvä ilmapiiri. Olen myös päättänyt lopullisesti, etten ikinä kerro Monasta tai muista syrjähypyistäni Tomille. Hän ei ansaitse sitä tuskaa. Eikö olisi tavallaan epäreilua kaataa oma syyllisyyteni hänen niskaansa? Ei, parempi niin että pidän tiedon itselläni. En halua menettää Tomia.

Mona on laittanut muutaman tekstiviestin tässä kirjoitustauon aikana. Hän sanoi, että voisi pian olla valmis tapaamaan. Hänen viestinsä ovat olleet jotenkin tosi iloisen oloisia; hän käyttää hymiöitä ja kuulostaa muutenkin positiiviselta. Haluaisin kovasti tavata hänet ja selvittää mistä toi positiivisuus johtuu. Onko hän päässyt minusta yli, vai yrittääkö hän saada minut takaisin? Ehkä tapaamme tällä viikolla…

Räjähdysherkkiä tilanteita

Heti alkuun haluaisin pyytää anteeksi etten ole vastaillut kommentteihin vähään aikaan. Olen kyllä lukenut jokaisen, ja olen kiitollinen niille jotka jaksavat sellaisia jättää. Olen vaan ollut niin loppu, etten pysty keskittymään vastaamiseen.

Tomi tuli jokin aika sitten kotiin, joskin päivää myöhemmin kuin piti. Olin iloinen kun ei tarvitse olla enää yksin kotona, ja saa ajatukset pois Monasta. Kaikki ei kuitenkaan (taaskaan) mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kuten aiemmin kirjoitin, olin Tomin matkan aikana epäileväinen, sillä Tomi ei pitänyt kovinkaan ahkerasti yhteyttä. Otin asian puheeksi melkein heti kun hän tuli kotiin, ja riitahan siitä syntyi. Tomi arvasi äänensävystäni että epäilen hänen tehneen jotain pahaa, vaikka oikeasti tiedän ettei hän tekisi.

Kaiken kukkuraksi löysin ennen riidan selvittämistä Tomin passin välistä paluulentolipun. Tai siis sen pienen kulman, missä lukee penkin paikka koneessa ja sen sellaista. Siitä selvisi jotain todella outoa… Tomi oli tullut Suomeen jo suunniteltuna päivänä! Kotiin tuli kuitenkin vasta seuraavana. Hän pitää nyt edellisen riidan jäljiltä mykkäkoulua, eikä suostu kertomaan missä on ollut.

Elämä tuntuu juuri nyt niin epäreilulta. Enkö voi oikeasti luottaa Tomiinkaan. Hän on nukkunut nyt useita öitä sohvalla, eikä suostu puhumaan. Missä hän on ollut? Onko hänellä joku toinen? Voiko tähän olla viaton selitys? Tomi ei ole yhtään sellainen ihminen joka pettäisi, mutta toisaalta, uskoisiko kukaan sitä minustakaan… Entä jos Tomi on arvannut jotain minusta ja Monasta, ja on siksi päättänyt kostaa pettämällä minua? Miten voisin saada hänet puhumaan…

Itsesääli jatkuu

Tilanne ei ole edennyt mihinkään sitten viime postauksen. Olen kyllä käynyt töissä, mutta sen lisäksi en ole saanut aikaiseksi mitään. Kotiin tulon jälkeen makaan sohvalla television ääressä siihen saakka kun on aika mennä nukkumaan. Ja kun sitten yritän nukkua, en saa unta. Tuntuu, että ajatukseni kiertävät kehää, ja ajateltavaa ja selvitettävää on liikaa.

Välillä ajattelen Monaa. Kaipaan häntä ihan hirveästi. Emme ole nähneet eron jälkeen kertaakaan. Sorruin tosin lähettämään hänelle itkuisen tekstarin, jossa kerroin ikävöiväni häntä ja toivovani, ettei hän tarkoittanut eroa lopulliseksi. Ehdotin myös että tapaisimme ja keskustelisimme. Mona vastasi ettei halua tavata näin pian eron jälkeen, mutta kirjoitti myös kaipaavansa minua ja laittoi perään sydämen. Myönnän, että toiveeni heräsivät, mutta miksei hän sitten halunnut tavata…

Välillä taas mietin Tomia. Hän on edelleen työmatkalla, mutta tulee pian kotiin. En ole juurikaan soitellut hänelle, sillä on niin vaikea kätkeä surullista mielialaa. Olen lähetellyt tekstiviestejä ja kertonut, etten soita koska en halua kerryttää valtavaa puhelinlaskua. Tomikaan ei ole juuri pitänyt yhteyttä omasta aloitteestaan. Tämä on poikkeuksellista häneltä. Väkisinkin mietin, mistä se johtuu. Onko hän tajunnut jotain, vai onko hänellä jotain salattavaa?

Voi kun saisi kaikkeen vastauksen.

Paha ihminen

Anteeksi pitkä postaustauko. En ole kirjoittanut, koska nyt olen niin sekaisin kuin ihminen vaan voi olla. En tiedä mitä tehdä. No, kerron vaan suoraan että minun ja Monan eron jälkeen menin yksin viihteelle, tapasin ennestään tuntemattoman miehen, joka on ilmeisesti aika varakas. Hän tarjosi koko illan ja vei minut lopuksi uskomattoman hienoon hotellihuoneeseensa (hän oli kaupungissa liikematkalla). Päädyin sekavassa mielentilassani hänen kanssaan sänkyyn. Olen nyt siis mokannut oikein kunnolla. Tomi on edelleen työmatkalla enkä ole ottanut yhteyttä Monaan eron jälkeen, joten aikalailla yksin tässä pitää selvitä ja päättää mitä tehdä.

En ilmeisesti ole niin moraalinen ihminen ku olen luullut. Suhdettani Monaan perustelin sillä että Tomilla ei ole minulle kunnolla aikaa, ja sillä että tosissani rakastin Monaa. Eron jälkeen on tosin varmaan normaalia ajautua yhden illan juttuihin, mutta olishan mulla Tomi! Tai siis olisi ja olisi, eihän se kotona ole.

Tunnen syyllisyyttä myös siitä, millaisen ihmisen kanssa päädyin sänkyyn. Mies on naimisissa, kahden lapsen isä ja kolmas lapsi tulossa. Hän kertoi siitä ihan avoimesti, on kuulemma pettänyt vaimoaan usein. Miten voinkin sortua tällaiseen.

Ainakin tiedän, etten ole ainut joka pettää, enkä edes ”pahin mahdollinen” tapaus. Miten joku voikin pettää raskaana olevaa vaimoaan. Luin sitä paitsi lehdestä, että joka kolmas pettää puolisoaan. En silti puolustele tekojani, tällä hetkellä en voi kunnolla ees katsoa peiliin. En tosiaan ansaitse Tomia, enkä olis ansainnut Monaakaan. Olo on vaan niin tyhjä ja yksinäinen ilman Monaa. Tomi sentään vielä on, mutta sekin tuntuu kamalalta että pyöritän sen selän takana tällaista kaksoiselämää. Ja jos Tomi saisi tietää, niin sitten jäisin aivan yksin. Pakko varmistaa että Tomi ei saa mitään ikinä selville. Ehkä voin vielä toipua tästä kaikesta ja olla Tomin kanssa onnellinen.

Kaikki on ohi

Mä en enää tiedä, mitä mun pitäis tehdä. Tomi lähti eilen illalla (Monan kovasti odottamalle) työmatkalle muutamaksi viikoksi. En ymmärrä miten se jaksaa tota matkustamista, mulla ainakin on sellainen olo, että vasta tultiin. Lähdin sitten melkeen samalla oven avauksella katsomaan Monaa ja tarkoitus oli että jäisin ekaa kertaa pitkään aikaan sinne yöksi.

Huomasin heti ku näin Monan, että  joku oli pahasti vialla. Mona ei kattonut mua silmiin ja vaikutti jotenkin kiusaantuneelta. Kun yritin halata se vaan työnsi mut pois sanomatta mitään. Päätin sitten vaan suoraan kysy mikä sitä vaivaa ja onko jotain tapahtunut.

Monan vastaus tuli niin puskista, etten ollu osannu odottaa sitä yhtään. Se jätti mut. En vieläkään täysin pysty käsittämään tätä. Miten se voi tehdä mulle näin?  Kysyin tietenkin miksi ja se selitteli että oli miettinyt asiaa ja tullu siihen tulokseen, että mun ja Tomin kihlaus sit kuitenkin oli sille liikaa. Ja kun kyselin ja tivasin vielä enemmän vastauksia ja syitä, se paljasti ettei sen tapaaminen sen toisen naisnen kanssa ollut jäänyt yhteen kertaan. 

Olin niin vihaninen, kun lähdin sen luota ovet paukkuen. Mutta onko mulla siihen oikeus? Mulla on niin petetty olo, vaikka  itse olen tässä jutussa se joka pettää pahiten. En jaksa tehdä mitään, tai mennä mihinkään. En pysty lopettamaan Monan ajattelemista ja pohdin taukoamatta miten saisin asiat taas niin kuin ne oli. No totuushan on, ettei niitä saa. Vois olla aika sittenkin lähteä hieman nollaamaan.

Monan reaktio uutiseen

No niin, sainpahan kerrottua Monalle mun ja Tomin kihlauksesta. En oikein osaa sanoa olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en…

Oltiin Monan luona, ja syötiin Ben & Jerry’s -jätskiä, Monan lempimakua, jota olin tuonut mukanani. Olin ihan hirveän jännittynyt kun kerroin asiasta, ja se tuli sitten silleen töksähtäen. Mona oli todella yllättynyt, mutta onnitteli tietenkin, ja sanoi olevansa onnellinen puolestani. Uskaltauduin kysymään että vaikuttaako asia hänen mielipiteeseensä meistä ja tästä salasuhteesta, ja hän sanoi että ei vaikuta. Kaikki siinä mielessä hyvin siis.

Jotenkin ilmapiiri kuitenkin muuttui kun olin kertonut asiasta. Vai kuvittelinko vain? En ole varma. Mona vaikutti hiljaiselta ja vähän kiusaantuneelta, ja tunnelma latistui pahasti. Lähdin siitä sitten aika nopeasti kotiin, missä tilanne ei yhtään helpottanut, sillä Tomi oli koko illan poissa ja jouduin pohtimaan asiaa yksikseni. En ole nähnyt Monaa uudestaan, joten en vielä tiedä onko asia seuraavalla kerralla jo unohdettu. Pitäisi järjestää seuraava tapaaminen.

Pakko mainita, että olen hiukan hämmentynyt blogin viime päivien kävijämääristä, jotka ovat arviolta kymmenkertaistuneet. Ilmeisesti blogini on otettu esille jollain keskustelupalstalla. Ei siinä mitään, mutta vähän hämmentävää se on. Tervetuloa vaan lukemaan, kaikki uudet lukijat ja vierailijat!

Pieni päivitys

Iltaa!

Sellaista asiaa vaan, että poistin matkakuvapostauksen kokonaan. Tomi on julkaissut meidän matkakuvia netissä, ja niissä taisi olla mukana sellaisia mitä julkaisin täällä, vaikka luulin poistaneeni ne Tomin koneelta. En halua ottaa pienintäkään riskiä, joten valitettavasti kuvia ei enää näe.

Jälleennäkeminen Monan kanssa

Kävin tapaamassa Monaa ekaa kertaa matkan jälkeen. Voin kertoa että se oli ihanaa! Kauhea ikävä oli ehtinyt tulla. Ja sain annettua tuliaiset, joista Mona todellakin tykkäsi. Tunnen hänet selkeästi hyvin :) Ilmakin oli mitä kaunein, joten lähdimme kävelemään joen varteen ja samalla kerroin  matkakuulumisia.

Mona vaikutti olevan iloinen puolestani, kun kerroin kuinka ihanaa Tomin kanssa oli. Siinä olisi ollut täydellinen tilaisuus kertoa kihlauksesta, mutta en kertonut. Olin jo päättänyt olla kertomatta, enkä olisi edes tiennyt miten saisin asian sanotuksi. Meillä oli niin mukava ja romanttinen löhöilyiltapäivä yhdessä, etten halunnut pilata sitä. Kaipa mun on jossain vaiheessa kerrottava asiasta.

we<3it.com

Yksi syy siihen miksi en kertonut kihlauksesta on se, että Monalla oli omaakin tunnustettavaa. Sillä oli matkan aikana ollut yhden illan juttu. Onhan Monalla siihen oikeus, mutta silti se kertoi asiasta silleen häpeillen ja oli pahoillaan. Myönnän olevani hiukan mustasukkainen, mutta en voi puhua siitä ääneen, vaikka mieli tekisi, sillä itse olen Tomin kanssa.

Tässä blogissa voin kuitenkin myöntää että mulla on vähän paha mieli. Monalla saa olla muitakin, kunhan mä oon ainut jonka kanssa se on tavallaan yhdessä. Mutta tällä kertaa se yhden illan juttu oli sellaisen naisen kanssa jonka tunnen. Tai tiedän pikemminkin, me ei olla varsinaisesti ystäviä. Hän on tuttu eräästä koulusta. Nyt on kurja olo, koska tunnen alemmuuden tunnetta :( Mietin väkisinkin, olisiko Mona mieluummin tuon tytön kanssa, sillä hän opiskelee alaa jolta tulee saamaan hyvät tulot, on kaunis ja laiha, sekä mukava ja älykäs. Jos olisin sinkku ja haluaisin kunnollisen suhteen naisen kanssa, niin yrittäisin häntä varmaan itse.

Tämä on yksi tällaisen elämäntilanteen ongelmista. Haluan olla Monan kanssa, mutta en halua jättää Tomia. Haluan Monalle hyvää, mutta en halua päästää hänestä irti. Mona voisi olla onnellinen esimerkiksi juuri tuon naisen kanssa, mutta haluan itsekkäästi että vain mä voin tehdä hänet onnelliseksi. Sekavaa, tiedän sen.

Kaipa tämä tästä ohi menee, Mona ainakin vakuuttaa välittävänsä musta kaikkein eniten, eikä vaikuttanut siltä että tuo yhden illan juttu olisi vähentänyt hänen haluaan olla mun kanssa. Pitää yrittää keskittyä positiiviseen. Nyt kun vielä uskaltaisi kertoa kihlauksesta...

Paluu arkeen

Hei vaan kaikki! Täällä kirjoittelee todella rentoutunut ja tyytyväinen bloggaaja :) Matka oli juuri niin ihana ja upea kuin kuvittelinkin! Matkakohde oli uusi ja jännittävä, shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet rajattomat ja sää oli kaunis. Rakastuin kaupungin upeaan arkkitehtuuriin ja kansainväliseen, rentoon tunnelmaan.

Matkaohjelma oli melko perinteinen. Päivät kierreltiin kaupungilla hyvin toimivan ja edullisen joukkoliikenteen välityksellä, tutkittiin museoita, linnoja, vanhoja kirkkoja ja tietysti ostoskeskuksia ja ostoskatujen pikkuputiikkeja. Käväistiin myös laitakaupungin epämääräisellä tavaratorilla, josta mukaan lähti yllättävän paljon uskomattoman halpaa (kenties alun perin varastamalla hankittua?) tavaraa. Olen nyt monia kenkäpareja, paitoja sekä hameita rikkaampi. Niin on Monakin, ostin hänelle muutaman vaatteen ja ihanan kaulakorun.

Ruokapuoli oli vähintään yhtä onnistunut kuin kaupungilla kiertely ja nähtävyydet, paikallinen ruoka on todella hyvää. Joitain huonojakin ravintoloita sattui toki kohdalle, yhdessä ravintolassa tilaamani pizza oli kuorrutettu purkkimaissilla ja pakasteherneillä, ja erään kerran Tomi sai ruuaksi kokonaisen leivitetyn kalan, josta ei saanut mitään irti. No, hyvät nauruthan noista jutuista sai, ja enimmäkseen ruoka oli hyvää.

Iltaohjelmaan kuului useimpina iltoina rauhallista kuljeskelua pikkukaduilla, kaupungin halki virtaavan joen rannalla istuskelua ja baareissa käyntiä. Käytiin useasti tanssimassa, sekä pelaamassa biljardia. Biljardin peluuta täytyy jatkaa Suomessa, mahdollisesti myös Monan kanssa, se on hauskaa ja haluaisin oppia paremmaksi!

Kerrottavana olisi vielä yksi asia, joka on suurin kaikista. Olen vieläkin asiasta niin hämmentynyt, että sanon sen vaan suoraan. Tomi kosi minua matkalla, ja olemme siis kihloissa. Tietenkin suostuin kosintaan, sillä sitä olen aina toivonutkin. Toki mielessä kävi Mona, mutta yritän välttää ristiriitaisia ajatuksia, sillä olen kosinnasta tosi onnellinen. Tomi siis yhtenä iltana ravintolassa kysyi että haluaisinko viedä suhteemme vähän virallisemmalle tasolle, ja kyllähän minä halusin. Sormusta Tomilla ei ollut antaa, enkä usko että ihan heti sellaisia ostammekaan. Naimisiin menemme ehkä viiden vuoden sisällä, jos kaikki sujuu hyvin. Tämä ei siis ole mikään "vuoden sisällä naimisiin" -kihlaus, vaan olemme vähän virallisemmin sitoutuneempia kuin aiemmin. Tuntuu ihan hyvältä.

En vielä halua kertoa asiasta kenellekään tutulle, en edes perheillemme. Ehkä vaikein asia tulee olemaan Monalle kertominen… Periaatteessa hänen ei pitäisi suuttua, sillä suhteemme on avoin, ja hän tietää minun suunnittelevan tulevaisuutta Tomin kanssa. Se mahdollisuus on silti olemassa että hän ottaa asian huonosti… En oikein tiedä miten edetä. Onnellinen olen silti.

Teen pian kuvapostauksen matkasta!

Reissu lähenee!

Kohta on aika jättää viikoksi hyvästit blogille :) Lähtö salaperäiseen matkakohteeseen on ihan pian. Olen ihan superinnoissani! Laukut on melkein pakattu, kyydit lentokentälle ja kentältä hotellille järjestetty ja asiat muutenkin kunnossa. Tomikin on iloisella ja odottavaisella tuulella. Tomi puhuu koko ajan siitä miten ihanaa on vihdoin viettää kunnolla aikaa keskenään jännittävässä kaupungissa, ilman työstressiä tai mitään muutakaan. En voisi olla enempää samaa mieltä, me niin ansaitaan tämä loma.

Monanhan kävin jo hyvästelemässä. Oli kyllä omituinen tunne hyvästellä seurustelukumppaninsa, kun on lähdössä avomiehensä kanssa reissuun… Tunnen samanaikaisesti ikävää koska joudun olemaan erossa Monasta, sekä riemua siitä että saan olla Tomin kanssa ihan kahdestaan. Mutta ei siitä sen enempää, uskon että matkasta tulee todella ihana.

Kuvat we<3it.com

 

Matkakohteessamme on jo lämmin, ja sään pitäisi olla suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Olen pakannut ihanan keväisiä vaatteita mukaan, kuten hameita ja shortsit, ja ballerinoja. Sekä tietysti muutamat korkkarit niitä iltoja varten kun mennään Tomin kanssa tanssimaan :) Siitä onkin aikaa kun olen viettänyt Tomin kanssa aikaa baareissa tanssien, viime aikoina olen käynyt viihteellä lähinnä Monan kanssa. Tomi on myös järjestänyt jo nyt kaikkea ihanaa, hotellihuoneessa kuulemma odottaa ruusuja, suklaata ja kuohuvaa :) Mulla on niin täydellinen mies! Hotellihuonekin on ilmeisesti vähän standardihuoneita hulppeampi. Tästä tulee jotain niin täydellistä… Pitää muistaa vähän palkita Tomia sen huomaavaisuudesta ja vaivannäöstä ;)

Toivotan kaikille lukijoille siis mukavaa viikkoa, kirjoitan seuraavan kerran matkan jälkeen, todennäköisesti muutamien kuvien kera!

Haikeat hyvästit

Vietin eilen viimeistä iltaa Monan kanssa ennen matkaa. Siitä huomas kyllä vähän, että sitä harmittaa, kun en voi lähteä sen kanssa. Aion kyllä yrittää järjestää meillekin jonkun pikku matkan johonkin. Haluaisin niin kovasti päästä Monan kanssa johonkin lämpimään. Sellaista ei kuitenkaan ihan heti saada toteutettua, mutta varmasti tulevaisuudessa. Ei tehty erityisemmin mitään oltiin vaan ja juteltiin kaikesta mitä mieleen tuli. Tykkään tälläisistä rennoista illoista ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Lähteminen teki kipeää, kun tiesin ettei nähtäisi enää viikkoon.

Yritin koko illan pitää puheenaihetta jossain muussa kuin matkassa ja niinpä me päädyttiin taas puhumaan lapsista. Näytin Monalle mun uuden kummitytön kuvaa ja siitä se sitten lähti. Mona saattaisi haluta lapsen, muttei kuitenkaan yksin. Lapsi ei kuitenkaan ole Monalla sellainen pakko kuin minulle. Minulle lasten hankinta on itsestään selvyys ja olen aina halunnut äidiksi. En ymmärrä miksi joku ei haluaisi lapsia, ellei tietenkin ole hyvää syytä. Mona on yrittänyt selittää omaa kantaansa siitä, että hänelle riittää sukulaislasten kanssa touhuilu.  Häntä ole luotu huolehtimaan toisesta ihmisestä, niin kun lapsesta pitäisi huolehtia. Olen tästä asiasta hieman erimieltä Monan kanssa, minusta hän on niin ihanan huomaavainen ja hellä ihminen, ettei voi olla huono äiti.

Kuvat we<3it.com

 Joskus mun on vaikea puhua tälläisistä asioista Monan kanssa, kun mietin, että onko avoinsuhde Monalle sitten kuitenkaan ihan ok. Haluaisiko Mona vaikka mun kanssa lapsia tai yhteen asumaan ja vaan väittää, että kaikki on hyvin. Toivoisin ihan meijän molempien kannalta, että Mona uskaltaisi sanoa, jos sen mieli muuttuu. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei kuitenkaan ole eli uskoisin kaiken olevan hyvin.

Oon taas pohtinut meidän suhdetta ihan liikaa päässäni. Kun joku asia stressaa, kuten tässä tapauksessa matka, alan huolehtimaan kaikista mitättömistä pikku asioista ihan liikaa ja tietty sitten vähän isommistakin.  

Teen vielä yhden lyhyen postauksen ennen matkaa, jos vaan kerkeän. Nyt on aika mennä Tomin kanssa saunaan ja nukkumaan. Hyvää yötä kaikille lukijoille:)

Monan hemmottelua

Tänään järjestin Monalle oikein kunnollisen hemmottelupäivän, sillä haluan hyvitellä tulevaa n. viikon poissaoloa. Tomille sanoin olevani työkavereiden kanssa, ja hän meni käymään erään sukulaisensa luona.

Aloitin heti aamusta ilmestymällä Monan luokse aamiaistarvikkeiden kanssa. Mona tiesi että olen tulossa, mutta sitä hän ei tiennyt, että mulla oli mukana tarvikkeet köyhien ritareiden tekoon :) Eli ranskanleipää, kermavaahtoa sekä tuoreita (joskin ulkomaisia) mansikoita ja mustikoita. Ehkä hiukan äklömakeaa aamiaiseksi, mutta niiiin hyvää! Kokkasin ihan itse Monan loikoillessa sohvalla. Monan asunto on siitä kiva, että se on tosi avoin, ja keittiöstä olohuoneeseen on helppo jutella huutamatta.

Kaikki kuvat we<3it.com

Tarjoilin köyhät ritarit voileipien, keitettyjen kananmunien ja teen kera. Mona oli oikein otettu ja iloinen, mistä tulin itsekin hyvälle mielelle. Toivoisin, että muakin hemmoteltaisiin joskus noin. Toisaalta ei saisi valittaa, sillä Tomikin kyllä osaa keksiä kaikenlaista pientä mukavaa. On kyllä oikeastaan kivampi hemmotella toista kuin tulla itse hemmotelluksi, on ihanaa tuottaa toiselle hyvää mieltä :)

Aamiaisen jälkeen käytiin kävelemässä yhden joen rannassa. Sää ei kyllä ollut ihan niin keväinen ja aurinkoinen kuin olisin toivonut, mutta onneksi seura oli hyvää. Toistimme sen parin viikon takaisen kädestäpitotempun, eli käveltiin käsi kädessä melkein koko ajan :) Ihanan romanttista ja jännittävää! Joitain ihmisiä tuli vastaan, enimmäkseen koiran ulkoiluttajia, mutta ei kukaan katsonut meitä kahta kertaa. Olen onnellinen että valittiin kävelylenkille tällä kertaa syrjäinen paikka, koska nyt kädestä pitäminen ei pelottanut.

 

Lenkin jälkeen saunottiin. Siinä oli varmaan näkemistä kun käytiin vilvottelemassa Monan parvekkeella :D Onneksi siihen ei ole ihan täysin avoin näkymä maan pinnalta, vaan siinä on puita näkösuojana. Loppupäivä menikin sohvalla sylikkäin löhötessä ja telkkua katsoessa (katsottiin myös yksi Monan lempileffoista), ja tietenkin syvällisiä puhuessa. Monan kanssa on ihana jutella maailman menosta, hänellä on vahvat mielipiteet melkein kaikesta.

Sitten olikin aika palata kotiin, Tomikin oli jo tullut. Tuntui taas kerran vähän oudolta keksiä omiaan kun Tomi kysyi oliko kavereiden kanssa kivaa ja uteli mitä tehtiin. No, sen siitä saa… Joka tapauksessa ihana päivä!

Ihanaa arkea

Hihih, oon ollut viime päivät niin iloisella ja pirteällä mielellä :) Oman kummitytön syntymä on vieläkin jotain käsittämättömän huumaavan ihanaa, haluaisin vaan pitää vauvelia sylissä ikuisesti! Kuinka voikin niin nopeasti kiintyä vauvaan, joka ei ole edes ikioma. Ilmeisesti mä sitten olen lapsirakas, toivottavasti mä ja Tomi saadaan vielä lapsia. Tiedän, ettei kaikki saa koskaan lapsia vaikka kuinka yrittäisi, mutta toivon ettei meille käy niin huonosti.

Olen jotenkin kuvitellut, että me saataisiin kaksi lasta, joista ensimmäinen olisi tyttö ja toinen poika. Mulla on jo nimiehdotuksiakin valmiina! Taidan olla ihan sekopää. Haluan nimetä lapseni erottuvasti, niin ettei esimerkiksi niiden koululuokalla olisi kolmea tai neljää samannimistä. Mulla itselläni on vähän erikoisempi nimi, enkä tunne ketään samannimistä. Sen sijaan Tomilla on ”normaalimpi” nimi, ja hänen ala-asteen luokalla samannimisiä oli kolme Tomi mukaan luettuna! Meidän lasten nimet tulee olemaan ainutlaatuisia. Ei tietenkään niin outoja että niistä saisi syytä kiusaamiseen.

No, se lapsihaaveista. Paljon ajankohtaisempaa on matkaan valmistautuminen. Lähtö on jo ensi viikolla! Ostin reissun kunniaksi ihanan, pirteän värisen matkalaukun, ja muuta tarpeellista tavaraa, kuten uuden käsilaukun. Pitäisi vähän hillitä tätä ostovimmaa, ja säästää rahat matkakohteessa shoppailuun. Tomi-parka ei aavistakaan millaiseen pyöritykseen joutuu, haluan nähdä ja kokea matkan aikana aivan kaiken alkaen ostoskeskuksista ja hienoista ravintoloista, päättyen nähtävyyksiin, museoihin ja kaupungin keväisiin puistoihin :)

Kuvat we<3it.com

Tulen myös raahaamaan (uutta!) digikameraani mukana joka paikkaan, veikkaus on että lomakuvien määrä tulee ylittämään tuhannen rajapyykin. Laitan sitten tännekin joitain kuvia, silleen varovaisesti kuitenkin ettei kohdetta voi tunnistaa. Uskoisin, että kaikki Euroopan suurkaupungit muistuttaa jossain määrin toisiaan, ja kevät on kaiketi edennyt samaan tahtiin melkein kaikissa niistä.

Ainut miinuspuoli matkassa on tietenkin se, että Mona ei tule mukaan. Tulee niin ikävä :( Mutta ei huolta, oon suunnitellut meille ihan erityistä yhteistä tekemistä pääsiäisen ja ensi viikon ajaksi, jottei ikävä ihan heti yllätä. Kirjoitan sitten meidän tekemisistä ennen matkaa :)

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Ihania uutisia

Anteeksi hieman pidempi hiljaisuus. Viime viikolla vaan tapahtui jotain hyvinkin odotettua, mutta aivan ennen aikojaan. Mun ja Tomin ihana kummityttö syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja lähettiin sitten heti katomaan uutta tulokasta. Tomi sai vaihettua työvuoroja niin, että päästiin useamman päivän kyläilylle. Vierailtiin ensin sairaalassa ja jäätiin pariksi päiväksi Tomin vanhempien luokse, että päästiin sitten helposti vaavia vastaan, kun se pääsi kotiin. 

Opettelin lisääämän kuvia! Kuvat we <3 it.

 Mulla oli niin ihanaa! Rakastan lapsia ihan hirveästi ja meinasin jossain vaiheessa opiskella joksikin tarhatädiksi. Olen niin otettu, että just meidät valittiin kummeiksi. Mulle on suuri kunnia, että saan olla näin tärkeässä osassa pienen lapsen elämässä. Voi olla, että muhun iskee tän jälkeen oikeen kunnon vauvakuume. Kyllä mä jo tavallaan haaveilen lapsista, mutta tiedän ettei ne millään sopisi nyt mun elämäntilanteeseen. Haluaisin kans ensin naimisiin, ei mulla varsinaisesti ole siihen mitään sen suurempaa syytä. Se vaan tuntuu jotenkin oikealta.

En malta odottaa, että vaavi kasvaa isommaksi ja se saa tulla meille hoitoon ja voidaan leikkiä yhdessä prinsessaleikkejä :) Menen varmaan heti huomenna ostelemaan vauvanvaatteita ja leluja. Ja nyt mulla on taas hyvä syy ostaa uusi mekko, täytyyhän kummin nyt olla edustava ristiäisissä. Voisin tietty ettiä senkin meijän matkalta, johon on enää pari viikkoa aikaa...

Ikäviä yllätyksiä

Täytyy myöntää että olen nyt vähän loukkaantunut ja ärtynyt. Mullahan on tuolla sivubannerissa esillä blogia varten luomani sähköpostiosoite, ja kommentointikin on ollut vapaata.

Nyt joku anonyymi lukija on kokenut asiakseen lähettää mulle sähköpostiin haukkumaviestin. Aika törkeän sellaisen. En kopioi sitä tähän postaukseen julkisesti nähtäväksi, koska en anna kyseiselle kommentoijalle sitä tyydytystä.

Pääpiirteissään viestistä ilmeni, että kyseinen anonyymi ei pidä valitsemaani elämäntapaa oikeana valintana. Kuulemma kohtelen väärin sekä Tomia että Monaa, koska olen parisuhteessa molempien kanssa. Okei, ehkä Tomi ansaitsisi tietää tästä, mutta mitä säälimistä Monassa on?? Mona tiesi alusta alkaen että olen parisuhteessa. Hän hyväksyi sen. Tämä sopii meille, olemme onnellisia näin. Minä olen onnellinen näin. Olen yhdessä molempien rakastamieni ihmisten kanssa. En voisi jättää kumpaakaan, sillä rakastan molempia syvästi. En osaa kuvitella elämääni ilman Tomia, enkä ilman Monaa.

Ymmärrän kritiikin todellakin, ja osaan mielestäni ottaa sitä vastaan jos se on asiallista ja rakentavaa. Miten luulette, että käytökseni muuttuu haukkumaviestien jälkeen? Ei ainakaan siihen suuntaan kuin haukkujat toivovat, voin kertoa. Enkä muutenkaan elä elämääni muiden mielipiteiden pohjalta. Tämä blogi on mulle tärkeä ajatusten, ilojen ja surujen jakamisen paikka, ja olen kiitollinen jokaisesta mukavasta ja asiallisesta kommentista. Kai se tuo mulle sellaisen olon, että mun elämä on edes vähän normaalia eikä pelkästään tuomittavaa. Kukaan lukija ei joka tapauksessa tunne minua henkilökohtaisesti, eikä kukaan voi tietää parisuhteideni todellista tilaa, kun en kaikkea tietenkään täällä julkisesti kerro. Minua, Tomia tai Monaa ei ole syytä sääliä tai haukkua.

Kritiikkiä saa edelleen antaa, samoin kuin tietenkin positiivista palautetta. Kommentointimahdollisuus on edelleen avoin kaikille, ja sähköpostiin saa mielellään laittaa viestiä jos on asiaa. Sanon kuitenkin, että jos törkeitä viestejä alkaa sadella enemmänkin, niin mun on ainakin pakko alkaa esilukea kommentteja tai laittaa kommentointimahdollisuus vain rekisteröityneille lukijoille. Kritiikin kestän, haukkuja en. Kiitos kuitenkin kaikille asiallisille kommentoijille!

Nyt on kaikki paremmin

Tästä tulee lyhyt postaus, sillä olen lähdössä tapaamaan yhtä kaveria, joka on palannut ulkomailta. Haluan vaan kertoa, että eilisilta oli sittenkin menestys :) Tomi ilahtui hedelmäsalaatista, ja halusi lähteä kävelylle. Illalla oli vähän kylmempää, mutta oli silti kaunis ilma ja kuutamokin näkyi. Oli oikein romanttista. Tomi sai myös vähän purettua mieltään, ja oikeassa olin, sillä oli kinaa sen kaverin kanssa. Onneksi ihana tyttöystävä osaa lohduttaa ja keksii piristyskeinot… Vein Tomin lenkin kohokohtana heselle :D Kunnon roskaruoka-ateria saa miehen kuin miehen hyvälle tuulelle. Hesekäynnit on olleet valitettavan yleisiä viime aikoina, koska sain yhdeltä tutulta hirveän kasan hesen kuponkeja :D

Rakastan Tomia kyllä niin paljon. Sen huomaa aina, kun sillä on jostain paha mieli. Tekisin mitä vaan että saisin sen taas hymyilemään. Onneksi se ei eilen ollut sen haastavampi tehtävä :) Voin myöntää, että olen muutaman kerran sortunut ajattelemaan että olisinko onnellisempi, jos jättäisin Tomin ja olisin vain Monan kanssa, mutta ne ajatukset on ihan hulluja. En voisi elää ilman Tomia.

Viimeinen yritys pelastaa viikonloppu

Tomi tuli sitten eilen illalla kotiin, ja odotin innolla että pääsen halimaan mun nallekarhua. Eipä mennyt sitten edes se niin kuin elokuvissa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta Tomi on todella huonolla tuulella. Sitä tuntuu vaivaavan jotain, hyvä jos pusun sain kun se tuli kotiin. Veikkaan, että sillä on ollut jotain riitaa sen parhaan kaverin kanssa siellä saunaillassa. Näillä kahdella on ollut vähän kinaa, syitä en nyt rupea erittelemään.

Mun mielestä kavereiden pitäisi yrittää korjata välinsä, varsinkin kun takana on pitkä ystävyyshistoria. Mä tykkään Tomin ystävistä, ja näen niitä mieluusti, mutta suon Tomille myös erittäin mielellään nämä saunaillat poikien kesken. Onhan mullakin omat rakkaat ystävät, joiden kanssa on tärkeetä saada viettää joskus aikaa. Tosin kaverien kanssa vietetty aika on vähentynyt rajusti sen jälkeen kun aloin seurustella Monan kanssa, aika ei vain riitä kaikkeen. Yksikin parisuhde vie hurjasti aikaa, saati sitten kaksi. Se on kurjaa.

Tuli kyllä mieleen, että enpä tajunnut salasuhteeseen ryhtyessäni, että tuplaantuneen rakkauden määrän lisäksi tuplaantuisi myös riidat ja kärhämät. Tuntuu vähän raskaalta, kun juuri kinasin Monan kanssa, ja nyt Tomi on niin etäinen ja kiukkuisen oloinen.

Voisin kyllä yrittää tänään piristää sitä, se on nyt töissä mutta tulee parin tunnin sisällä kotiin. Tehdään hedelmäsalaattia ja kermavaahtoa, ja voisin vaikka ehdottaa sille saunaa ja hierontaa :) Romanttinen iltakävelykin olisi mukava, on niin nätti ja rauhallinen ilma. Mua todella haittaa se, jos Tomilla on jotain huolia. Haluaisin vaan halata sitä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Katsotaan mitä saan tänään aikaiseksi :)

Surkeiden sattumusten sarja

Nyt on jo aika hyvin eilisen illan juhlinnasta selvitty. Harvoin on tullut tanssittua noin antaumuksella :) Ilta alkoi hyvin.  Menin Monan luo etkoille ja laittauduttiin oikeen näteiksi. Ennen luulin, että mä käytän vähän meikkiä, mutta ilmeisesti olin väärässä. Mona on tosin niin luonnonkaunis, ettei se mitään pakkeleita kaipaisikaan;)

Ja kuten aina, se joka alkaa hyvin, loppuu huonosti. Ainakin useimmiten. Mulla oli niin suuret odotukset tätä iltaa koskien ja kaikki meinas mennä pieleen. Ensin Mona unohti henkkarit kotiin ja jouduttiin lähtee hakemaan niitä sen asunnolta. Ei se matka nyt mikään älyttömän pitkä ollut, mut kyllä siihen silti aikaa meni. Kun päästiin sen asunnolle ja se alkoi kaivamaan avaimia kassista, se löysi myös ne henkkarit sieltä eli se oli kantanut niitä koko ajan oikeesti mukana. Tunnelma pääsi vähän laskemaan, mut lähdettiin sit takaisin baaria kohti. Seuraava takaisku sattui kun päästiin vihdoin baariin, tai siis sen ulkopuolelle. Sinne oli melkein kilometrin mittainen jono ja jonotettiin lähemmäs 45min. Kun viimein tuli meidän vuoro astella sisään, niin kello oli niin paljon, että ei enää päästy ilmaiseksi, vaan jouduttiin maksamaan ihan älytön hinta. Ja se jäi kiinni vaan muutamasta minuutista, meidän edellä olevat pääsi vielä ilmaiseksi. Suututti ihan älyttömästi. Onneksi narikka sentään kuulu siihen samaan hintaan.

Baarissa oli alkuun ihan uskomattoman kivaa. Tilattiin muutamat drinkit ja tanssittiin yhdessä. Rakastan kaikenlaisia teemailtoja, niissä on ihan omanlainen tunnelma ja meininki. Yksi asia mitä vihaan on tupakoivat ihmiset ja Monalla on paha tapa pummia muutamat sauhut ventovierailta, jos vaan tilanne sallii. Mona tietää etten tykkää siitä, mut ei se vaan mahda itselleen mitään. Olen jo iloinen siitä ettei Mona polta selvin päin ja vakituisesti. Tällä kertaa Mona valitsi vaan niin väärän ihmisen, jolta pummia, nimittäin yhden mun tutun, joka on pahimman luokan juorukello. Ystävänä aivan ihana ihminen ja mukava, mutta mikään mitä sille sanoo ei pysy kauaa salassa. Tottakai se tunnisti mut ja alkoi kysellä kaikenlaista. Esittelin Monan sille mun työkaverina ja hetken päästä päästiin siitä eroon. Loppuilta meni sitten siihen miten Mona murjotti, koska olin sanonut, että olen sen työkaveri. En oikeesti ymmärrä, mitä mun ois muka pitänyt sanoa? Esitellä se mun salasena tyttöystävänä? Sen jälkeen asiasta olis tiennyt koko universumi. En sitten jaksanu katella Monan murjotusta ja sanoin sille, että lähdetään kotiin. Haettiin pizzat, syötiin ne ja mentiin nukkumaan. Mun iltani, jonka piti olla täydellinen oli siis täysi katastrofi. Aamulla Mona oli taas niin ku mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki oli hyvin. Luulen, että alkoholilla saattoi olla jotain tekemistä sen eilisen käytöksen kanssa.

Oon nyt ollu jo pitkään kotona ja Tomia ei näy vieläkään. Se kävi saunailtansa jälkeen nopeesti kotona ja lähti taas jonnekkin. Harmittaa, koska meidän piti tehdä jotain kivaa yhdessä, nyt kun sillä on useampi vapaa peräkkäin. Kai se sieltä kohta alkaa tulemaan, en tykkää soitella sen perään, kun se on kavereiden kanssa. En halua vaikuttaa riippuvaiselta roikkujalta. Jos sitä ei ala tunnin sisällä näkyä, ni on pakko laittaa viestiä. 

Toivottavasti muilla on sujunu viikonlopun alku vähän paremmin ku mulla.

Huomista odotellessa :)

Teen pienen välipäivityksen, kun olen niin innoissani huomisesta. Tomi menee pitkästä aikaa viettämään kunnollista poikien saunailtaa, ja mulla on näin ollen koko ilta aikaa olla Monan kanssa! Päätettiin jo, että mennään yhteen baariin, jossa on teemailta. Ei kauheen usein päästä yhdessä juhlimaan, joten tälläsistä tilaisuuksista otetaan kunnolla ilo irti.

Ajateltiin myös, että mä menen Monan luo yöksi baarireissun jälkeen. Tomi on kuitenkin aamuun saakka kaverinsa luona, ja mä kyllä keksin jonkun tekosyyn miksi en ole kotona. Luulen, että me ollaan baarissa kahteen tai kolmeen, ja mennään sen jälkeen hakemaan pizzat ja syödään ne romanttisesti Monan luona :) On niin ihanaa, kun mä ja Mona saadaan olla kuin oikea pariskunta vähän pidempäänkin kuin tunnin tai pari kerrallaan. Monan kanssa on ihana nukkua :) Sovittiin myös,  että kumpikaan ei huomenna juo mitään älyttömiä määriä, että voidaan tosiaan viettää laatuaikaa vielä baarireissun jälkeenkin. 

Teen sitten hehkutuspostauksen siitä, kuinka ihana perjantai oli!