Parempia aikoja

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt voin vihdoin sanoa, että tuntuu vähän paremmalta. Saimme Tomin kanssa puhuttua asioita. Selvisi, että Tomi on ollut ihmeissään kaikesta siitä ajasta minkä vietin kodin ulkopuolella ollessani Monan kanssa… Pettämisepäilyjä Tomi ei ainakaan maininnut, en tiedä sitten onko hän asiaa ajatellut. Joka tapauksessa, kerroin kaiken johtuneen työkiireistä ja siitä, että olen halunnut keskittyä myös tapaamaan ystäviäni. Tomille selitys oli tarpeeksi hyvä.

Tomi suostui myös selittämään sen lentolippujutun. Hän oli tullut aikaisemmalla lennolla kotiin, mutta jäi ystävänsä luokse, koska hänestä oli tuntunut että kotona odottaa vain vihainen tyttöystävä ja painostava ilmapiiri. Tottahan se on viime aikoina ollut, ja pakko minun on se ymmärtää. On ihan ok, että hän jäi työkaverinsa luokse. Oli ne baarissakin käyneet, mutta se ei haittaa.

Meillä on kotona siis pitkästä aikaa hyvä ilmapiiri. Olen myös päättänyt lopullisesti, etten ikinä kerro Monasta tai muista syrjähypyistäni Tomille. Hän ei ansaitse sitä tuskaa. Eikö olisi tavallaan epäreilua kaataa oma syyllisyyteni hänen niskaansa? Ei, parempi niin että pidän tiedon itselläni. En halua menettää Tomia.

Mona on laittanut muutaman tekstiviestin tässä kirjoitustauon aikana. Hän sanoi, että voisi pian olla valmis tapaamaan. Hänen viestinsä ovat olleet jotenkin tosi iloisen oloisia; hän käyttää hymiöitä ja kuulostaa muutenkin positiiviselta. Haluaisin kovasti tavata hänet ja selvittää mistä toi positiivisuus johtuu. Onko hän päässyt minusta yli, vai yrittääkö hän saada minut takaisin? Ehkä tapaamme tällä viikolla…