Kaiken loppu

Hei pitkästä aikaa. Mulla ei ole ollut voimia tulla kirjoittamaan pitkään aikaan, anteeksi siitä.

Tomi jätti mut. Ilmeisesti se oli jo pidemmän aikaa epäillyt jotain, ja se oli tutkinut mun puhelimen ja tietokoneen viestihistoriat, ja selvittänyt että mulla oli suhde Monan kanssa. Se oli jopa soittanut Monalle ja saanut häneltä varmistuksen asiaan. Sitten se pyysi mua juttelemaan vakavasti, ja ilmoitti että tämä oli tässä.

Olen nyt muuttanut pois meidän kotoa, tosin suurin osa tavaroista on vielä siellä. Onneksi tutuilla oli vuokra-asunto vapaana tässä lähellä, joten pääsin ”pakenemaan” sinne.

En halunnut että tässä käy näin, enkä tiedä mitä tehdä. Haluan pyytää ja saada anteeksi, ja haluan Tomin takaisin.

Monaa en tästä syytä, luulen että hän meni paniikkiin Tomin soittaessa ja siksi paljasti kaiken.

Parempia aikoja

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt voin vihdoin sanoa, että tuntuu vähän paremmalta. Saimme Tomin kanssa puhuttua asioita. Selvisi, että Tomi on ollut ihmeissään kaikesta siitä ajasta minkä vietin kodin ulkopuolella ollessani Monan kanssa… Pettämisepäilyjä Tomi ei ainakaan maininnut, en tiedä sitten onko hän asiaa ajatellut. Joka tapauksessa, kerroin kaiken johtuneen työkiireistä ja siitä, että olen halunnut keskittyä myös tapaamaan ystäviäni. Tomille selitys oli tarpeeksi hyvä.

Tomi suostui myös selittämään sen lentolippujutun. Hän oli tullut aikaisemmalla lennolla kotiin, mutta jäi ystävänsä luokse, koska hänestä oli tuntunut että kotona odottaa vain vihainen tyttöystävä ja painostava ilmapiiri. Tottahan se on viime aikoina ollut, ja pakko minun on se ymmärtää. On ihan ok, että hän jäi työkaverinsa luokse. Oli ne baarissakin käyneet, mutta se ei haittaa.

Meillä on kotona siis pitkästä aikaa hyvä ilmapiiri. Olen myös päättänyt lopullisesti, etten ikinä kerro Monasta tai muista syrjähypyistäni Tomille. Hän ei ansaitse sitä tuskaa. Eikö olisi tavallaan epäreilua kaataa oma syyllisyyteni hänen niskaansa? Ei, parempi niin että pidän tiedon itselläni. En halua menettää Tomia.

Mona on laittanut muutaman tekstiviestin tässä kirjoitustauon aikana. Hän sanoi, että voisi pian olla valmis tapaamaan. Hänen viestinsä ovat olleet jotenkin tosi iloisen oloisia; hän käyttää hymiöitä ja kuulostaa muutenkin positiiviselta. Haluaisin kovasti tavata hänet ja selvittää mistä toi positiivisuus johtuu. Onko hän päässyt minusta yli, vai yrittääkö hän saada minut takaisin? Ehkä tapaamme tällä viikolla…

Räjähdysherkkiä tilanteita

Heti alkuun haluaisin pyytää anteeksi etten ole vastaillut kommentteihin vähään aikaan. Olen kyllä lukenut jokaisen, ja olen kiitollinen niille jotka jaksavat sellaisia jättää. Olen vaan ollut niin loppu, etten pysty keskittymään vastaamiseen.

Tomi tuli jokin aika sitten kotiin, joskin päivää myöhemmin kuin piti. Olin iloinen kun ei tarvitse olla enää yksin kotona, ja saa ajatukset pois Monasta. Kaikki ei kuitenkaan (taaskaan) mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kuten aiemmin kirjoitin, olin Tomin matkan aikana epäileväinen, sillä Tomi ei pitänyt kovinkaan ahkerasti yhteyttä. Otin asian puheeksi melkein heti kun hän tuli kotiin, ja riitahan siitä syntyi. Tomi arvasi äänensävystäni että epäilen hänen tehneen jotain pahaa, vaikka oikeasti tiedän ettei hän tekisi.

Kaiken kukkuraksi löysin ennen riidan selvittämistä Tomin passin välistä paluulentolipun. Tai siis sen pienen kulman, missä lukee penkin paikka koneessa ja sen sellaista. Siitä selvisi jotain todella outoa… Tomi oli tullut Suomeen jo suunniteltuna päivänä! Kotiin tuli kuitenkin vasta seuraavana. Hän pitää nyt edellisen riidan jäljiltä mykkäkoulua, eikä suostu kertomaan missä on ollut.

Elämä tuntuu juuri nyt niin epäreilulta. Enkö voi oikeasti luottaa Tomiinkaan. Hän on nukkunut nyt useita öitä sohvalla, eikä suostu puhumaan. Missä hän on ollut? Onko hänellä joku toinen? Voiko tähän olla viaton selitys? Tomi ei ole yhtään sellainen ihminen joka pettäisi, mutta toisaalta, uskoisiko kukaan sitä minustakaan… Entä jos Tomi on arvannut jotain minusta ja Monasta, ja on siksi päättänyt kostaa pettämällä minua? Miten voisin saada hänet puhumaan…

Itsesääli jatkuu

Tilanne ei ole edennyt mihinkään sitten viime postauksen. Olen kyllä käynyt töissä, mutta sen lisäksi en ole saanut aikaiseksi mitään. Kotiin tulon jälkeen makaan sohvalla television ääressä siihen saakka kun on aika mennä nukkumaan. Ja kun sitten yritän nukkua, en saa unta. Tuntuu, että ajatukseni kiertävät kehää, ja ajateltavaa ja selvitettävää on liikaa.

Välillä ajattelen Monaa. Kaipaan häntä ihan hirveästi. Emme ole nähneet eron jälkeen kertaakaan. Sorruin tosin lähettämään hänelle itkuisen tekstarin, jossa kerroin ikävöiväni häntä ja toivovani, ettei hän tarkoittanut eroa lopulliseksi. Ehdotin myös että tapaisimme ja keskustelisimme. Mona vastasi ettei halua tavata näin pian eron jälkeen, mutta kirjoitti myös kaipaavansa minua ja laittoi perään sydämen. Myönnän, että toiveeni heräsivät, mutta miksei hän sitten halunnut tavata…

Välillä taas mietin Tomia. Hän on edelleen työmatkalla, mutta tulee pian kotiin. En ole juurikaan soitellut hänelle, sillä on niin vaikea kätkeä surullista mielialaa. Olen lähetellyt tekstiviestejä ja kertonut, etten soita koska en halua kerryttää valtavaa puhelinlaskua. Tomikaan ei ole juuri pitänyt yhteyttä omasta aloitteestaan. Tämä on poikkeuksellista häneltä. Väkisinkin mietin, mistä se johtuu. Onko hän tajunnut jotain, vai onko hänellä jotain salattavaa?

Voi kun saisi kaikkeen vastauksen.

Paha ihminen

Anteeksi pitkä postaustauko. En ole kirjoittanut, koska nyt olen niin sekaisin kuin ihminen vaan voi olla. En tiedä mitä tehdä. No, kerron vaan suoraan että minun ja Monan eron jälkeen menin yksin viihteelle, tapasin ennestään tuntemattoman miehen, joka on ilmeisesti aika varakas. Hän tarjosi koko illan ja vei minut lopuksi uskomattoman hienoon hotellihuoneeseensa (hän oli kaupungissa liikematkalla). Päädyin sekavassa mielentilassani hänen kanssaan sänkyyn. Olen nyt siis mokannut oikein kunnolla. Tomi on edelleen työmatkalla enkä ole ottanut yhteyttä Monaan eron jälkeen, joten aikalailla yksin tässä pitää selvitä ja päättää mitä tehdä.

En ilmeisesti ole niin moraalinen ihminen ku olen luullut. Suhdettani Monaan perustelin sillä että Tomilla ei ole minulle kunnolla aikaa, ja sillä että tosissani rakastin Monaa. Eron jälkeen on tosin varmaan normaalia ajautua yhden illan juttuihin, mutta olishan mulla Tomi! Tai siis olisi ja olisi, eihän se kotona ole.

Tunnen syyllisyyttä myös siitä, millaisen ihmisen kanssa päädyin sänkyyn. Mies on naimisissa, kahden lapsen isä ja kolmas lapsi tulossa. Hän kertoi siitä ihan avoimesti, on kuulemma pettänyt vaimoaan usein. Miten voinkin sortua tällaiseen.

Ainakin tiedän, etten ole ainut joka pettää, enkä edes ”pahin mahdollinen” tapaus. Miten joku voikin pettää raskaana olevaa vaimoaan. Luin sitä paitsi lehdestä, että joka kolmas pettää puolisoaan. En silti puolustele tekojani, tällä hetkellä en voi kunnolla ees katsoa peiliin. En tosiaan ansaitse Tomia, enkä olis ansainnut Monaakaan. Olo on vaan niin tyhjä ja yksinäinen ilman Monaa. Tomi sentään vielä on, mutta sekin tuntuu kamalalta että pyöritän sen selän takana tällaista kaksoiselämää. Ja jos Tomi saisi tietää, niin sitten jäisin aivan yksin. Pakko varmistaa että Tomi ei saa mitään ikinä selville. Ehkä voin vielä toipua tästä kaikesta ja olla Tomin kanssa onnellinen.

Kaikki on ohi

Mä en enää tiedä, mitä mun pitäis tehdä. Tomi lähti eilen illalla (Monan kovasti odottamalle) työmatkalle muutamaksi viikoksi. En ymmärrä miten se jaksaa tota matkustamista, mulla ainakin on sellainen olo, että vasta tultiin. Lähdin sitten melkeen samalla oven avauksella katsomaan Monaa ja tarkoitus oli että jäisin ekaa kertaa pitkään aikaan sinne yöksi.

Huomasin heti ku näin Monan, että  joku oli pahasti vialla. Mona ei kattonut mua silmiin ja vaikutti jotenkin kiusaantuneelta. Kun yritin halata se vaan työnsi mut pois sanomatta mitään. Päätin sitten vaan suoraan kysy mikä sitä vaivaa ja onko jotain tapahtunut.

Monan vastaus tuli niin puskista, etten ollu osannu odottaa sitä yhtään. Se jätti mut. En vieläkään täysin pysty käsittämään tätä. Miten se voi tehdä mulle näin?  Kysyin tietenkin miksi ja se selitteli että oli miettinyt asiaa ja tullu siihen tulokseen, että mun ja Tomin kihlaus sit kuitenkin oli sille liikaa. Ja kun kyselin ja tivasin vielä enemmän vastauksia ja syitä, se paljasti ettei sen tapaaminen sen toisen naisnen kanssa ollut jäänyt yhteen kertaan. 

Olin niin vihaninen, kun lähdin sen luota ovet paukkuen. Mutta onko mulla siihen oikeus? Mulla on niin petetty olo, vaikka  itse olen tässä jutussa se joka pettää pahiten. En jaksa tehdä mitään, tai mennä mihinkään. En pysty lopettamaan Monan ajattelemista ja pohdin taukoamatta miten saisin asiat taas niin kuin ne oli. No totuushan on, ettei niitä saa. Vois olla aika sittenkin lähteä hieman nollaamaan.

Monan reaktio uutiseen

No niin, sainpahan kerrottua Monalle mun ja Tomin kihlauksesta. En oikein osaa sanoa olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en…

Oltiin Monan luona, ja syötiin Ben & Jerry’s -jätskiä, Monan lempimakua, jota olin tuonut mukanani. Olin ihan hirveän jännittynyt kun kerroin asiasta, ja se tuli sitten silleen töksähtäen. Mona oli todella yllättynyt, mutta onnitteli tietenkin, ja sanoi olevansa onnellinen puolestani. Uskaltauduin kysymään että vaikuttaako asia hänen mielipiteeseensä meistä ja tästä salasuhteesta, ja hän sanoi että ei vaikuta. Kaikki siinä mielessä hyvin siis.

Jotenkin ilmapiiri kuitenkin muuttui kun olin kertonut asiasta. Vai kuvittelinko vain? En ole varma. Mona vaikutti hiljaiselta ja vähän kiusaantuneelta, ja tunnelma latistui pahasti. Lähdin siitä sitten aika nopeasti kotiin, missä tilanne ei yhtään helpottanut, sillä Tomi oli koko illan poissa ja jouduin pohtimaan asiaa yksikseni. En ole nähnyt Monaa uudestaan, joten en vielä tiedä onko asia seuraavalla kerralla jo unohdettu. Pitäisi järjestää seuraava tapaaminen.

Pakko mainita, että olen hiukan hämmentynyt blogin viime päivien kävijämääristä, jotka ovat arviolta kymmenkertaistuneet. Ilmeisesti blogini on otettu esille jollain keskustelupalstalla. Ei siinä mitään, mutta vähän hämmentävää se on. Tervetuloa vaan lukemaan, kaikki uudet lukijat ja vierailijat!