maanantai 14. toukokuuta 2012

Kaikki on ohi


Mä en enää tiedä, mitä mun pitäis tehdä. Tomi lähti eilen illalla (Monan kovasti odottamalle) työmatkalle muutamaksi viikoksi. En ymmärrä miten se jaksaa tota matkustamista, mulla ainakin on sellainen olo, että vasta tultiin. Lähdin sitten melkeen samalla oven avauksella katsomaan Monaa ja tarkoitus oli että jäisin ekaa kertaa pitkään aikaan sinne yöksi.

Huomasin heti ku näin Monan, että  joku oli pahasti vialla. Mona ei kattonut mua silmiin ja vaikutti jotenkin kiusaantuneelta. Kun yritin halata se vaan työnsi mut pois sanomatta mitään. Päätin sitten vaan suoraan kysy mikä sitä vaivaa ja onko jotain tapahtunut.

Monan vastaus tuli niin puskista, etten ollu osannu odottaa sitä yhtään. Se jätti mut. En vieläkään täysin pysty käsittämään tätä. Miten se voi tehdä mulle näin?  Kysyin tietenkin miksi ja se selitteli että oli miettinyt asiaa ja tullu siihen tulokseen, että mun ja Tomin kihlaus sit kuitenkin oli sille liikaa. Ja kun kyselin ja tivasin vielä enemmän vastauksia ja syitä, se paljasti ettei sen tapaaminen sen toisen naisnen kanssa ollut jäänyt yhteen kertaan. 

Olin niin vihaninen, kun lähdin sen luota ovet paukkuen. Mutta onko mulla siihen oikeus? Mulla on niin petetty olo, vaikka  itse olen tässä jutussa se joka pettää pahiten. En jaksa tehdä mitään, tai mennä mihinkään. En pysty lopettamaan Monan ajattelemista ja pohdin taukoamatta miten saisin asiat taas niin kuin ne oli. No totuushan on, ettei niitä saa. Vois olla aika sittenkin lähteä hieman nollaamaan.

2 kommenttia:

  1. Vaan toisaalta... Et varmaan kuvitellut että tämä voi kuitenkaan jatkua ikuisesti muutenkaan? Sinulla on haaveena perhe, lapsia. Mahtuuko siihen kuvioon enää mukaan rinnakkaissuhde ja salailu?

    Ymmärrän Monaa. Ei hän halua olla sinulle ikäänkuin "varalla", ihminen joka ei kuitenkaan koe olevansa kanssasi tasa-arvoisessa suhteessa siinä vaiheessa kun toisen ihmisen kanssa vaihdat kihloja ja suunnittelet elämää eteenpäin vakavammalla pohjalla. Kihlauksenne on Monalle osoitus ettei koskaan saa sinua "omaksi" joten ymmärrän että valintoja pitää tehdä.

    Ehkä osaat jälkeenpäin nähdä että tämä olikin parempi vaihtoehto molempia ajatellen? Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä salailusta ja Mona saa kulkea käsi kädessä julkisella paikalla valitsemansa ihmisen kanssa joka voi olla hänen kanssaan ehdoitta ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta.

    Sinä et varmaan ehtinyt ajatella asioita samalla tavalla kuin Mona joka oli yksin silloin kun ei ollut sinun kanssasi. Sinä et ollut yksin ollessasi ilman Monaa vaan olit Tomin kanssa. Ei ole varmaan helppoa istua ja odottaa koska aikaa liikenee. Reippaasti Mona kuitenkin jaksoi oman osansa, ihanaa kuitenkin jos hän on löytänyt jotain enemmän... eikö olekin?

    VastaaPoista
  2. Ei nyt varmaan auta alkaa kääntämään veistä tuoreessa haavassa. Tottakai jätetyksi tulemisesta seuraa hylätty ja petetty olo, oli tilanne miten monimutkainen ja hankala tahansa alkujaan!

    Tietenkin ymmärrän myöskin Monaa, varsinkin jos hän on todella rakastunut, en minäkään haluaisi jakaa rakasta ihmistä kenenkään kanssa. Ymmärrän myös Scarlettia, sillä toisen ihmisen syrjäyttämäksi joutuminen on hirveää. Siinä alkaa tuntemaan olonsa arvottomaksi, luuseriksi, riittämättömäksi... Mutta sanonpahan vaan, että asia ei ole niin! Kun jaksat alkujärkytyksen yli niin kaikki alkaa taas näyttää valoisammalta, lupaan sen. Tee asioita joista itse nautit, lue, käy kävelyillä, kuuntele lempimusiikkiasi. Muista olla myös vihainen tarpeen tullen! Saa huutaa ja itkeä! Kyllä elämä voittaa! (Kauhea klisee, anteeksi..)

    Voimia! <3

    T.P

    VastaaPoista