Ikäviä yllätyksiä

Täytyy myöntää että olen nyt vähän loukkaantunut ja ärtynyt. Mullahan on tuolla sivubannerissa esillä blogia varten luomani sähköpostiosoite, ja kommentointikin on ollut vapaata.

Nyt joku anonyymi lukija on kokenut asiakseen lähettää mulle sähköpostiin haukkumaviestin. Aika törkeän sellaisen. En kopioi sitä tähän postaukseen julkisesti nähtäväksi, koska en anna kyseiselle kommentoijalle sitä tyydytystä.

Pääpiirteissään viestistä ilmeni, että kyseinen anonyymi ei pidä valitsemaani elämäntapaa oikeana valintana. Kuulemma kohtelen väärin sekä Tomia että Monaa, koska olen parisuhteessa molempien kanssa. Okei, ehkä Tomi ansaitsisi tietää tästä, mutta mitä säälimistä Monassa on?? Mona tiesi alusta alkaen että olen parisuhteessa. Hän hyväksyi sen. Tämä sopii meille, olemme onnellisia näin. Minä olen onnellinen näin. Olen yhdessä molempien rakastamieni ihmisten kanssa. En voisi jättää kumpaakaan, sillä rakastan molempia syvästi. En osaa kuvitella elämääni ilman Tomia, enkä ilman Monaa.

Ymmärrän kritiikin todellakin, ja osaan mielestäni ottaa sitä vastaan jos se on asiallista ja rakentavaa. Miten luulette, että käytökseni muuttuu haukkumaviestien jälkeen? Ei ainakaan siihen suuntaan kuin haukkujat toivovat, voin kertoa. Enkä muutenkaan elä elämääni muiden mielipiteiden pohjalta. Tämä blogi on mulle tärkeä ajatusten, ilojen ja surujen jakamisen paikka, ja olen kiitollinen jokaisesta mukavasta ja asiallisesta kommentista. Kai se tuo mulle sellaisen olon, että mun elämä on edes vähän normaalia eikä pelkästään tuomittavaa. Kukaan lukija ei joka tapauksessa tunne minua henkilökohtaisesti, eikä kukaan voi tietää parisuhteideni todellista tilaa, kun en kaikkea tietenkään täällä julkisesti kerro. Minua, Tomia tai Monaa ei ole syytä sääliä tai haukkua.

Kritiikkiä saa edelleen antaa, samoin kuin tietenkin positiivista palautetta. Kommentointimahdollisuus on edelleen avoin kaikille, ja sähköpostiin saa mielellään laittaa viestiä jos on asiaa. Sanon kuitenkin, että jos törkeitä viestejä alkaa sadella enemmänkin, niin mun on ainakin pakko alkaa esilukea kommentteja tai laittaa kommentointimahdollisuus vain rekisteröityneille lukijoille. Kritiikin kestän, haukkuja en. Kiitos kuitenkin kaikille asiallisille kommentoijille!

Nyt on kaikki paremmin

Tästä tulee lyhyt postaus, sillä olen lähdössä tapaamaan yhtä kaveria, joka on palannut ulkomailta. Haluan vaan kertoa, että eilisilta oli sittenkin menestys :) Tomi ilahtui hedelmäsalaatista, ja halusi lähteä kävelylle. Illalla oli vähän kylmempää, mutta oli silti kaunis ilma ja kuutamokin näkyi. Oli oikein romanttista. Tomi sai myös vähän purettua mieltään, ja oikeassa olin, sillä oli kinaa sen kaverin kanssa. Onneksi ihana tyttöystävä osaa lohduttaa ja keksii piristyskeinot… Vein Tomin lenkin kohokohtana heselle :D Kunnon roskaruoka-ateria saa miehen kuin miehen hyvälle tuulelle. Hesekäynnit on olleet valitettavan yleisiä viime aikoina, koska sain yhdeltä tutulta hirveän kasan hesen kuponkeja :D

Rakastan Tomia kyllä niin paljon. Sen huomaa aina, kun sillä on jostain paha mieli. Tekisin mitä vaan että saisin sen taas hymyilemään. Onneksi se ei eilen ollut sen haastavampi tehtävä :) Voin myöntää, että olen muutaman kerran sortunut ajattelemaan että olisinko onnellisempi, jos jättäisin Tomin ja olisin vain Monan kanssa, mutta ne ajatukset on ihan hulluja. En voisi elää ilman Tomia.

Viimeinen yritys pelastaa viikonloppu

Tomi tuli sitten eilen illalla kotiin, ja odotin innolla että pääsen halimaan mun nallekarhua. Eipä mennyt sitten edes se niin kuin elokuvissa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta Tomi on todella huonolla tuulella. Sitä tuntuu vaivaavan jotain, hyvä jos pusun sain kun se tuli kotiin. Veikkaan, että sillä on ollut jotain riitaa sen parhaan kaverin kanssa siellä saunaillassa. Näillä kahdella on ollut vähän kinaa, syitä en nyt rupea erittelemään.

Mun mielestä kavereiden pitäisi yrittää korjata välinsä, varsinkin kun takana on pitkä ystävyyshistoria. Mä tykkään Tomin ystävistä, ja näen niitä mieluusti, mutta suon Tomille myös erittäin mielellään nämä saunaillat poikien kesken. Onhan mullakin omat rakkaat ystävät, joiden kanssa on tärkeetä saada viettää joskus aikaa. Tosin kaverien kanssa vietetty aika on vähentynyt rajusti sen jälkeen kun aloin seurustella Monan kanssa, aika ei vain riitä kaikkeen. Yksikin parisuhde vie hurjasti aikaa, saati sitten kaksi. Se on kurjaa.

Tuli kyllä mieleen, että enpä tajunnut salasuhteeseen ryhtyessäni, että tuplaantuneen rakkauden määrän lisäksi tuplaantuisi myös riidat ja kärhämät. Tuntuu vähän raskaalta, kun juuri kinasin Monan kanssa, ja nyt Tomi on niin etäinen ja kiukkuisen oloinen.

Voisin kyllä yrittää tänään piristää sitä, se on nyt töissä mutta tulee parin tunnin sisällä kotiin. Tehdään hedelmäsalaattia ja kermavaahtoa, ja voisin vaikka ehdottaa sille saunaa ja hierontaa :) Romanttinen iltakävelykin olisi mukava, on niin nätti ja rauhallinen ilma. Mua todella haittaa se, jos Tomilla on jotain huolia. Haluaisin vaan halata sitä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Katsotaan mitä saan tänään aikaiseksi :)

Surkeiden sattumusten sarja

Nyt on jo aika hyvin eilisen illan juhlinnasta selvitty. Harvoin on tullut tanssittua noin antaumuksella :) Ilta alkoi hyvin.  Menin Monan luo etkoille ja laittauduttiin oikeen näteiksi. Ennen luulin, että mä käytän vähän meikkiä, mutta ilmeisesti olin väärässä. Mona on tosin niin luonnonkaunis, ettei se mitään pakkeleita kaipaisikaan;)

Ja kuten aina, se joka alkaa hyvin, loppuu huonosti. Ainakin useimmiten. Mulla oli niin suuret odotukset tätä iltaa koskien ja kaikki meinas mennä pieleen. Ensin Mona unohti henkkarit kotiin ja jouduttiin lähtee hakemaan niitä sen asunnolta. Ei se matka nyt mikään älyttömän pitkä ollut, mut kyllä siihen silti aikaa meni. Kun päästiin sen asunnolle ja se alkoi kaivamaan avaimia kassista, se löysi myös ne henkkarit sieltä eli se oli kantanut niitä koko ajan oikeesti mukana. Tunnelma pääsi vähän laskemaan, mut lähdettiin sit takaisin baaria kohti. Seuraava takaisku sattui kun päästiin vihdoin baariin, tai siis sen ulkopuolelle. Sinne oli melkein kilometrin mittainen jono ja jonotettiin lähemmäs 45min. Kun viimein tuli meidän vuoro astella sisään, niin kello oli niin paljon, että ei enää päästy ilmaiseksi, vaan jouduttiin maksamaan ihan älytön hinta. Ja se jäi kiinni vaan muutamasta minuutista, meidän edellä olevat pääsi vielä ilmaiseksi. Suututti ihan älyttömästi. Onneksi narikka sentään kuulu siihen samaan hintaan.

Baarissa oli alkuun ihan uskomattoman kivaa. Tilattiin muutamat drinkit ja tanssittiin yhdessä. Rakastan kaikenlaisia teemailtoja, niissä on ihan omanlainen tunnelma ja meininki. Yksi asia mitä vihaan on tupakoivat ihmiset ja Monalla on paha tapa pummia muutamat sauhut ventovierailta, jos vaan tilanne sallii. Mona tietää etten tykkää siitä, mut ei se vaan mahda itselleen mitään. Olen jo iloinen siitä ettei Mona polta selvin päin ja vakituisesti. Tällä kertaa Mona valitsi vaan niin väärän ihmisen, jolta pummia, nimittäin yhden mun tutun, joka on pahimman luokan juorukello. Ystävänä aivan ihana ihminen ja mukava, mutta mikään mitä sille sanoo ei pysy kauaa salassa. Tottakai se tunnisti mut ja alkoi kysellä kaikenlaista. Esittelin Monan sille mun työkaverina ja hetken päästä päästiin siitä eroon. Loppuilta meni sitten siihen miten Mona murjotti, koska olin sanonut, että olen sen työkaveri. En oikeesti ymmärrä, mitä mun ois muka pitänyt sanoa? Esitellä se mun salasena tyttöystävänä? Sen jälkeen asiasta olis tiennyt koko universumi. En sitten jaksanu katella Monan murjotusta ja sanoin sille, että lähdetään kotiin. Haettiin pizzat, syötiin ne ja mentiin nukkumaan. Mun iltani, jonka piti olla täydellinen oli siis täysi katastrofi. Aamulla Mona oli taas niin ku mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki oli hyvin. Luulen, että alkoholilla saattoi olla jotain tekemistä sen eilisen käytöksen kanssa.

Oon nyt ollu jo pitkään kotona ja Tomia ei näy vieläkään. Se kävi saunailtansa jälkeen nopeesti kotona ja lähti taas jonnekkin. Harmittaa, koska meidän piti tehdä jotain kivaa yhdessä, nyt kun sillä on useampi vapaa peräkkäin. Kai se sieltä kohta alkaa tulemaan, en tykkää soitella sen perään, kun se on kavereiden kanssa. En halua vaikuttaa riippuvaiselta roikkujalta. Jos sitä ei ala tunnin sisällä näkyä, ni on pakko laittaa viestiä. 

Toivottavasti muilla on sujunu viikonlopun alku vähän paremmin ku mulla.

Huomista odotellessa :)

Teen pienen välipäivityksen, kun olen niin innoissani huomisesta. Tomi menee pitkästä aikaa viettämään kunnollista poikien saunailtaa, ja mulla on näin ollen koko ilta aikaa olla Monan kanssa! Päätettiin jo, että mennään yhteen baariin, jossa on teemailta. Ei kauheen usein päästä yhdessä juhlimaan, joten tälläsistä tilaisuuksista otetaan kunnolla ilo irti.

Ajateltiin myös, että mä menen Monan luo yöksi baarireissun jälkeen. Tomi on kuitenkin aamuun saakka kaverinsa luona, ja mä kyllä keksin jonkun tekosyyn miksi en ole kotona. Luulen, että me ollaan baarissa kahteen tai kolmeen, ja mennään sen jälkeen hakemaan pizzat ja syödään ne romanttisesti Monan luona :) On niin ihanaa, kun mä ja Mona saadaan olla kuin oikea pariskunta vähän pidempäänkin kuin tunnin tai pari kerrallaan. Monan kanssa on ihana nukkua :) Sovittiin myös,  että kumpikaan ei huomenna juo mitään älyttömiä määriä, että voidaan tosiaan viettää laatuaikaa vielä baarireissun jälkeenkin. 

Teen sitten hehkutuspostauksen siitä, kuinka ihana perjantai oli!

Monan kanssa kaupungilla

Tänään ehdin taas olla Monan kanssa parin tunnin ajan. Tomilla on tällä viikolla taas pitkiä päiviä, joten aikaa riittää Monalle :)

Tänään me ei tehty mitään erikoista, tavattiin Monan asunnolla töiden jälkeen ja laitettiin ruokaa. Tehtiin jälkkäriksi vohveleita kermavaahdon  ja jätskin kera, mun on niin pakko saada oma vohvelirauta! Tosin bikinikuntoa en tätä menoa saavuta kesäksi. Katseltiin siinä syödessä netistä Monan mahdollisten tulevien opinahjojen nettisivuja. Kaikki vaikutti niin kiinnostavalta, toivon ihan hirveästi että Mona pääsee opiskelemaan! Mona tosin pelkää olevansa liian vanha aloittamaan koulun :D

Katseltiin myös mun kirjastosta lainaamia matkaoppaita mun ja Tomin tulevaa lomaa varten. Mona on vähän kade, ja sanoi että meidän pitäisi lähteä kahdestaan jonnekin joskus. Se olisikin ihanaa, toteutus on vaan äärettömän hankalaa. Miten mä selittäisin Tomille ulkomaanreissun? Salaa ei ulkomaille voisi lähteä, senhän huomaisi heti puhelinlaskusta jos Tomi mulle sinne soittelisi. Tosin ollaan Monan kanssa mietitty jotain kotimaanreissua, se onnistuisikin paljon helpommin. Tomi on niin usein pitkiä aikoja poissa kotoa, että ei se mitään huomaisi. Ja voinhan mä sitä paitsi sanoa meneväni vaikka jonkun työkaverin kanssa pienelle reissulle. Tomi ei tunne mun työkavereita juuri ollenkaan.

Käytiin Monan kanssa myös vaatekaupoissa. Tarvitsen tietenkin uusia vaatteita matkalle :) Jotain jännääkin tapahtui… Mona piti mua hetken aikaa kädestä kun käveltiin kauppakeskuksessa! Ehkä viitisen minuuttia, vaikka pidemmältä ajalta se tuntui. Sydän hakkasi kamalasti ja pelkäsin koko ajan että joku tuttu näkee. Tietenkin tyttökaverit voi pitää toisiaan kädestä kiinni muuten vaan, mutta jäisikö tarkkasilmäiseltä tuttavalta huomaamatta mun ja Monan syvemmät tunteet? Onneksi kukaan ei kuitenkaan nähnyt (uskoisin ainakin), ja oli mukavaa olla tavallaan julkisesti yhdessä ja pidellä kädestä. Voisi useamminkin tuollaista harrastaa. Tosin ei saa ruveta liian varomattomaksi…

Matkasuunnitelmat edistyy!

Jee, sain töistä vapaata matkan ajaksi!! Huhtikuussa on siis tiedossa n. viikko ihanassa eurooppalaisessa suurkaupungissa. Paikan nimeä en varmaan uskalla ilmoittaa, ettei kukaan minua tunnista. Kyseessä ei ole mikään Lontoo tai Pariisi, jonne matkustaa niin monet ettei kiinnijäämisestä olisi pelkoa. Tavallaan tekisi kyllä mieli vaikka Lontooseen, ei paljon ihanampaa kaupunkia maan päältä taida löytyä. Suosittu matkakohde on kyllä tämäkin minne Tomi minut päätti viedä, innolla odotan millaista siellä on :) Tomin tuntien tiedossa on nähtävyyksiä, museoita, syömistä hienoissa ravintoloissa, shoppailua ja sen sellaista. En malta odottaa!

Kerroin Monalle meidän matkasuunnitelmista. Se höpsö oli tietenkin iloinen että pääsen reissuun, mutta samalla pohti, miten jaksetaan olla viikko erillään. Voi sitä hassua, voidaanhan me kuitenkin tekstailla ja pari kertaa ehkä soitellakin. Kortin aion myös lähettää. Haluan myös ostaa jotain ihanaa Monalle tuliaisiksi, jotain kyseisen maan perinteisiä juttuja mielellään, kuten käsitöitä. Ehkä joku söpö vaatekin. Vähän pitää tietenkin miettiä miten nuo tuliaiset ja kortit hoitaa, ettei Tomi ala epäillä.

Tosta matkasta tulee jotain niin hienoa! Siellä pitäisi olla huhtikuussa jo suhteellisen lämmin, eli voidaan varmaan kuljeskella paljon ulkona ja käydä vaikka piknikillä kaupungin puistoissa. Olen niin iloinen että Tomi sai tällaisen ajatuksen, kun olen viime aikoina ollut jotenkin enemmän keskittynyt mun ja Monan suhteeseen. Nyt mun ja Tomin parisuhde saa ansaitsemaansa laatuaikaa :)

Käytiin muuten katsomassa Tomin kanssa se Mission Impossible. Se oli tosi hyvä! Oli kiva ilta muutenkin, käytiin sen jälkeen yhdessä pubissa pelaamassa biljardia erään ystäväpariskunnan kanssa, kun törmättiin niihin elokuvateatterilla. Mä olen aika surkea biljardissa, kuten kaikessa mikä vaatii keskittymistä ja hyvää tähtäystä :D Joka tapauksessa oli tosi mukavaa, ja on aina virkistävää nähdä tuttuja rennon oleskelun merkeissä. Saa mukavaa vaihtelua siihen parisuhdedraamaan mitä mulla on viime aikoina ollut.

Mulla on maailman ihanin mies :)

Tomi soitti äsken töistä ja kysy onko mulla mahdollisuutta saada vapaata huhtikuun puoleen väliin yhteistä lomamatkaa varten! Siitä on niin kauan ku olen ollu viimeksi jossain kauempana. Ruotsissa on tullu pyörähdettyä useamminkin. Tomi ei vielä kertonut sen tarkemmin minne oltaisiin menossa, mutta johonkin Euroopan maahan kuitenkin. Haluisin niin paljon Pariisiin tai Roomaan. Yleensä ku ollaan lähetty johonkin ni Tomi on ollu osittain työmatkalla, nyt päästään kerrankin ihan lomailemaan. Olen niin innoissani, että tekisi mieli vaan hyppiä pitkin huonetta. Tälläinen liiallinen intoilu usein kuitenkin päättyy sit siihen etten saakaan vapaata. Tomi on niiiiiiiiin ihana, se kyllä tietää mistä naruista pitää vetää, että mut saa iloiseksi. Yrittääköhän se lahjoa mua johonkin :D

Sen lisäksi pääsen viimein sinne elokuviinkin. Varattiin Tomin kanssa liput uuteen Mission Impossibleen, missä on Samuli Edelmann. Jotenkin mielenkiintoista nähdä suomalainen näyttelijä noin isossa leffassa huippunäyttelijöiden kanssa. Toivottavasti se on hyvä ja kaikkien kehujen arvoinen, mitä siitä olen kuullut. Joudutaan menemään Tomin töiden takia aika myöhäseen näytökseen, mutta onneksi mulla on huomennakin vapaapäivä ni saa hyvällä omatunnolla valvoa pidempään.

Tehtiin Monan kanssa sopimus, että aletaan käymään lenkillä niin usein, kun keritään. Tarkotus ei ole juosta niin, että hiki valuu vaan ennemminkin kävellä reippaasti ja samalla ihailla luontoa ja jutella syvällisiä. Kuten joka tytön toiveena on, niin minäkin haluaisin karistaa muutaman kilon ennen bikinikauden alkua :D Mona on kohta varmaan jo pihalla odottamassa, ni pitää alkaa hipsiä sinne päin. Onneki meillä on useampi tunti yhteistä aikaa ni ehditään tekemään kaikkea muutakin kuin kävellä ;)

Kaikki hyvin taas

Sain eilen vihdoin Monan kiinni, ja nähtiin myöhään illalla kaupungilla. Käveltiin vähän ja käytiin kahvilla, ja juteltiin samalla.

Mona halusi myös saada riidan päätökseen. Sovittiin, että jatkossa Mona ei utele liian yksityiskohtaisia juttuja minun ja Tomin suhteesta, mutta minä en myöskään kiellä puhumasta mitään asiasta. Tomi on elämässäni isossa roolissa, joten Mona haluaa kuulla myös siitä miten meillä menee.

Selvisi myös, että Monalla on ollut muitakin huolia viime aikoina. En voi kovin paljon Monan asioista täällä kertoa, mutta hänellä on edessä tärkeitä opiskeluun liittyviä päätöksiä. Nythän on monien koulujen haut käynnissä… Toivon, että Monan suunnitelmat toteutuvat, ja että hän pääsisi elämässä eteenpäin, lähemmäs unelma-ammattiaan. Onneksi hän ei ole missään nimessä vaihtamassa paikkakuntaa. Olisi kamalaa, jos häntä näkisi vain viikonloppuisin.

Ajattelinpa tässä, että Mona voisi hyvinkin tunnistaa minut tästä blogista, jos hän tänne eksyisi. Kukaan muu sen sijaan ei voi, koska kukaan muu ei Monasta mitään tiedä. En usko, että Mona löytää tätä blogia, sillä hän ei juurikaan tietokonetta käytä, ainakaan turhuuksiin, ja blogit voisi sellaisiin laskea. Mona vastustaa nettiriippuvuutta, josta minäkin hänen mukaansa kärsin :D En tiedä yhtään mitä Mona ajattelisi jos tätä blogia lukisi. Toisaalta hän voisi olla loukkaantunut siitä, etten ole kertonut tästä, mutta toisaalta hän aina rohkaisee minua ilmaisemaan itseäni enemmän. Jos Mona tunnistat itsesi joskus tästä, niin älä ole vihainen <3

Mykkäkoulu jatkuu...

Mona ei eilen vastannu mihinkään viesteihin tai puhelimeen. Se tais suuttua ihan kunnolla. Harmittaa ihan hirveesti, koska mun mielestä riitaan ei ole mitään aihetta. Tottakai Mona näkee tilanteen eri tavalla kuin mä, mutta silti. En edes tiedä kumpi tässä asiassa on oikeassa. En halua, että Mona pahoittaa mieltään, kun kerron miten kivaa mulla on ollut Tomin kanssa jossain hienossa ravintolassa, johon Monalla ei olisi varaa mennä. En halua, että Mona alkaa ajatella, että välittäisin enemmän Tomin rahoista kuin siitä. Olisin Tomin kanssa ilman sen rahojakin. Raha on vaan ylimääräinen hyvä. Ennen Tomin tuloa kuvioihin selvisin ihan hyvin ilmankin. Toisaalta taas en haluaisi pitää salaisuuksia meidän välillä, mutta uskon että niin on parempi.

Tomilla ja mulla on tänään taas molemmilla lyhyet työpäivät. Tomin lyhyt on silti muutaman tunnin mun normipäivää pidempi :/ Saa nähdä mitä kivaa keksitään illaksi. Molemmilla on kuitenkin aikainen herätys, ni ei voi valvoa kovin pitkään ja ikuinen leffojen katselu alkaa jo puuduttaa. Ellei sit menis oikeen kunnolla elokuviin. En edes muista millon oisin viimeksi ollu kattomassa jotain ihan teatterissa. Meneeköhän siellä mitään hyvää?

Riitelyä ja mustasukkaisuutta

Näin tänään Monan, käytiin syömässä yhdessä töiden ja muiden menojen jälkeen. Onneksi asutaan lähekkäin, niin lyhyetkin tapaamiset on mahdollisia.

Kaikki ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt ihan putkeen. Ensin oli toki mukavaa, suunniteltiin tulevia tapaamisia ja ajateltiin järjestää joku pidempikin juttu, kuten laivareissu tai jotain, että saataisiin olla kerrankin kunnolla yhdessä.

Mutta sitten puheenaihe kääntyi Tomiin. Kuten mainitsin aiemmin, en jotenkin vaan tykkää puhua Tomista Monan kanssa, tai ainakaan mistään kovin henkilökohtaisista jutuista. Monaa taas tuntuu meidän asiat kiinnostavan. En tiedä onko Mona hiukan mustasukkainen, vai vaan utelias… Joka tapauksessa minulle tulee kiusaantunut olo aina kun Tomista puhutaan. Olen huomannut että olen hyvin erilainen riippuen siitä olenko Tomin vai Monan kanssa, ihan niin kuin mulla olisi kaksi eri persoonallisuutta. Niinhän se meneekin, että töissäkin on erilainen kuin vaikka kavereiden kanssa. Haluan vaan pitää erillään ne kaksi ihmistä, sen joka on Tomin tyttöystävä, ja sen, joka on määrittelemättömässä suhteessa Monan kanssa.

Yritin tätä hiukan Monalle selittää, mutta hän ei ymmärtänyt, tai ei halunnut ymmärtää. Hän sanoi, että kun kerran tilanne on tämä, niin siitä pitää voida puhua. Mona ei kuulemma halua, että mä häpeän mitään tai ajattelen, että mun pitää salata siltä asioita. Mona sanoi myös, että se itse kertoo mulle aina ihan kaiken, vaikeatkin asiat, ja tottahan se on. Mitä pahaa siinä olisi, jos kertoisin Monalle ihan normaalisti että mitä ollaan tehty Tomin kanssa ja miten meillä menee. Jos se kerran on Monalle tärkeää, niin kai mä tavallaan olen sille sen velkaa? Me kuitenkin melkein seurustellaan, eikä mikään läheisempi suhde voi toimia jos kaikesta ei voi puhua.

Ehkä kyse on siitäkin, etten ole ihan sinut tämän salasuhde-tilanteen kanssa. Pitäisi kai suorittaa jonkinlaista itsetutkiskelua, ja yrittää hyväksyä mun elämä tällaisena. Olen kuitenkin useimmiten tyytyväinen, ja välitän sekä Tomista että Monasta enkä halua kumpaakaan menettää.

Suutuin Monalle ehkä vähän liikaa päivällä, ja huutamiseksihan se meni… Eikä ehditty sopia ennen kuin piti lähteä kotiin. Nyt en tiedä mitä tekisin… Voisin yrittää sopia pikatapaamisen vielä illaksi, että voitaisiin tehdä sovinto. Vihaan riitelemistä yli kaiken. Täytyy kai laittaa Monalle tekstiviesti ja keksiä joku tekosyy Tomille miksen ole sitten illalla kotona.

Päivä Tomin kanssa

Sunnuntaina oli siis minun ja Tomin yhteinen vapaapäivä, ja se kyllä käytettiin hyödyksi :) Meillä on aika harvoin kunnolla yhteistä aikaa, joten niitä hetkiä sitten osaa todella arvostaa.

Aamulla käytiin lenkkeilemässä, ihme kyllä. Me ollaan molemmat sellaisia ikuisuuslaihduttajia :D Meidän asuinpaikka on kyllä lenkkeilyn kannalta hyvä, on paljon erilaisia reittimahdollisuuksia metsistä joenrantaan. Saatiin siinä samalla juteltua työasioista ja muista jutuista. Tomi haluaa aina pysyä perillä mun menoista ja kuulumisista, ja mä haluankin jutella sille kaikesta, Monaa lukuun ottamatta.

Iltapäivä meni siinä vaan ollessa, ei tehtykään ruokaa vaan päätettiin käydä ravintolassa. Oli kyllä mukavaa ja ruoka hyvää. Tomi on aina osannut hemmotella mua. Siinä syödessä taisi kyllä aamuinen lenkki vähän mennä hukkaan, sen verran tuli mussutettua jälkkäriäkin :D

Kotona sitten katsottiin Inception-leffa. Olin kuullut siitä paljon positiivista palautetta ja se oli kyllä aivan loistava! Harvoin enää tehdään noin hyviä elokuvia. Juoni oli mielenkiintoinen ja leffa oli myös visuaalisesti näyttävä. Tomikin tykkäsi tosi paljon.

Tomi meni aikaisin nukkumaan, kun aamulla oli tiedossa herätys ennen seitsemää. Mä jäin vielä valvomaan, juttelin Monan kanssa mesessä aika pitkään. Mona kyseli mitä tehtiin Tomin kanssa… Musta on mukavaa että se voi tolleen ihan vaan mielenkiinnosta jutella Tomistakin, mutta mä en yleensä hirveän mielelläni kerro yksityiskohtaisia juttuja. Haluan pitää suhteet Tomin ja Monan kanssa erillään. Suunniteltiin enimmäkseen ensi viikon tapaamisia. Niitä on nyt vähän vaikeampi järjestää kun Tomi ei ole niin paljon poissa, mutta kyllä me ehditään silti nähdä ainakin pari kertaa ihan kunnolla :)

Töitä, shoppailua ja jotain pientä minusta

Hu-huh. Tänään oli niin rankka työpäivä, etten jaksasi enää liikahtakaan. Jouduin jäämään ylitöihin, koska hommat ei vaan sujuneet niin kuin olisi pitänyt. Mulla on aina välillä niitä päiviä, ettei mikään toimi ja olisi ollut vaan parempi jäädä kotiin nukkumaan. Piti nähdä Monakin tänään, mutta meni liian myöhäiseksi. Harmittaa vähän kun ei ehditä näkemään huomennakaan, kun Tomilla on vapaapäivä, joten päivä on pyhitetty sille. Tehdään varmaan hyvää ruokaa ja katsotaan leffaa :)

Aamupäivä sentään sujui mutkattomammin, kun ehdin vähän shoppailemaan vaatteita ja kosmetiikkaa. En ole mikään meikin suurkuluttaja, mutta tykkään korostaa vähän silmiä silloin tällöin. Löysin myös uudet farkut, joka on sinänsä ihme, koska olen niin oudon muotoinen. Lisäksi mukaan lähti myös pari t-paitaa, ei mitään ihmeellisiä. Meinasin jäädä auton allekin, mutta selvisin säikähdyksellä. En ymmärrä miten liikennesäännöt voi olla joillekin niin hankaliaa. Punainen valo tarkoittaa, että  pitää pysähtyä, eikä paina kaasu pohjaan.

Ajattelin vähän kertoa itsestäni, en kovinkaan paljon ja tarkasti. Haluaisin, että saisitte vähän kuvaa siitä minkälainen neitonen täällä näpyttelee näppäimiä. Kuten esittelytekstissäkin lukee, olen 25-vuotias ja omasta mielestäni vielä lapsi :D Tykkään näpertää kaikkea pientä ja valokuvaan paljon. Uskallan ehkä joskus julkaista muutaman luovan otoksen täällä blogin puolellakin. Keräilen Disney-elokuvia ja ehdoton suosikkini on Kaunotar ja Hirviö. Olen myös täysin hurahtanut kaiken maailman teinisarjoihin ja olen koukussa Gossip Girliin (Chuck ja Blair kuuluu yhteen!). Olen kai perustavis. Omasta mielestäni en eroa massasta mitenkään, mutta kai minussa sitten jotain on kun olen saanut vierelleni kaksi niin ihanaa ihmistä. Yleisesti ottaen olen optimisti ja positiivinen persoona, mutta kaikille osuu niitä huonompiakin päiviä kohdalle (kuten tänään).  

Meen tekemään Tomille jotain hyvää iltapalaa, sen pitäisi olla kohta jo kotona. Mulla on ollu bloggerin kanssa vähän ongelmia. Se on poistellut edellisistä postauksista pätkiä ja näkyy explorerilla ihan oudonnäköisenä. Jos jollakin on jotain vinkkiä tai selitystä asiaan ni otan mielelläni vastaan.

Monan ajatukset suhteesta

Ajattelin kirjoittaa myös siitä, miksi tämä tilanne on Monallekin ok, kun sitä on varmaan aika vaikea ulkopuolisten ymmärtää. 

Minä ja Mona ollaan siis oltu yhdessä puolisen vuotta. Yhden yön jutusta se lähti, mutta sitten vaan jatkettiin yhteydenpitoa ja ajauduttiin koko ajan läheisemmiksi. Minä en siis ollut etsimässä salasuhdetta, eikä Monakaan. Mona puhuu aina siitä kuinka hän ei ole valmis sitoutumaan. Nuoriahan tässä ollaankin, tässä vaiheessa kuuluu elää eikä asettua aloilleen! 

Mona on tavannut mieheni ohimennen muutaman kerran, mutta eivät he ole mitään keskenään jutelleet. Mona ei oikein ymmärrä miksi olen Tomin kanssa, kun Tomi on niin ”tylsä ja tavallinen”. En tiedä miten selittäisin hänelle, että se taloudellinen turvallisuus, pitkä yhteinen historia ja tuttu, turvallinen rutiini vaan merkitsee joillekin aika paljon. Haluan Tomista myös lapsieni isän, jos nyt ajatellaan vähän pidemmälle. Tomin kanssa ei tarvitse pelätä suhteen kaatumista. Tiedän että se kuulostaa ristiriitaiselta, kun Tomi on pettänyt minua ja minä häntä, mutta jotenkin olen vaan varma että meidän suhde kestää…

Minulla ja Monalla on avoin suhde, eli Mona saa olla kenen kanssa haluaa. Se on mulle ihan ok, tai siis sen on pakko olla, koska onhan minullakin Tomi. Tavallaan olen vähän mustasukkainen, mutta en voi vaatia Monaa sitoutumaan itseeni kun minäkään en sitoudu häneen, ainakaan virallisesti. Tällä hetkellä minulle riittää se, että olen Monalle kuitenkin se ykkönen – me ihan oikeasti välitetään toisistamme :) Myönnän pelkääväni, että Mona löytää jonkun jonka kanssa haluaa aloittaa oikean parisuhteen, mutta toisaalta, ei hän ole sen tyylinen ihminen… No, aika vain näyttää miten tässä käy!

Sen voin kuitenkin sanoa, että jos valintatilanne joskus tulee eteen, niin Tomin kyllä sitten valitsen. Tomi on loppujen lopuksi elämäni suurin rakkaus, vaikka Monasta välitänkin melkein yhtä paljon. Tuntuu tosi kamalalta ajatella että minun ja Monan pitää joskus ehkä erota...

Keskiviikon kuulumisia

Tämä viikko on taas sellainen, että Tomi on yöhön saakka töissä. Ensi viikolla meillä on enemmän yhteistä aikaa, mutta tällä viikolla ei tehdä juuri muuta yhdessä kuin nukutaan. Tämä on aina ollut meidän suhteessa ristiriitoja luova asia, sillä en tykkää olla yksin, ja yhteinen aika on mulle tärkeää.

Monan tultua kuvioihin on ollut paljon helpompaa tämän asian suhteen. Tälläkin viikolla vietän varmaan joka päivä hänen kanssaan aikaa. Emme voi nukkua yhdessä koska minun täytyy tietenkin mennä illalla kotiin odottamaan Tomia, mutta kaikkea muuta kivaa voidaan onneksi tehdä :)

Maanantaina töiden jälkeen menin suoraan Monan luo, hänellä on aivan ihana saunallinen kaksio. Oon jopa saanut osallistua sen sisustamiseen, sillä Monalla oli remontointi käynnissä kun me tavattiin :) Ei oikeastaan tehty mitään sen kummempaa, mutta pelkkä ajan viettäminen yhdessä on ihanaa. Paljon ihanampaa kuin kotona istuminen miestä odottaen… Tomi kyllä soitti ruokatauollaan, onneksi ei epäillyt kun kerroin olevani kotona vaan… Ja onneksi Mona ei vaikuta välittävän Tomin olemassaolosta, eikä tunnelma siis latistunut tuon puhelun takia. 

Me laitettiin ruokaa ja juteltiin, käytiin kävelyllä ja saunassa. Monan kanssa on niin jännittävää kävellä ihmisten ilmoilla, kun kukaan ei voisi ikinä aavistaa että me ”seurustellaan”, ja että kyseessä on vieläpä salasuhde. En pelkää yhtään sitä että joku tuttu näkisi meidät, koska me ei tosiaan kuljeta käsi kädessä tai mitään. Riski olisi liian suuri, kun samassa kaupungissa ollaan, vaikka tämä suht iso kaupunki onkin. Illalla istuttiin vielä hetki sylikkäin sohvalla, minkä jälkeen Mona heitti minut kotinurkille. Olin sitten hyvissä ajoin kotona ennen miestä, ehdin jo menemään nukkumaan ennen kuin hän tuli.

Näin meillä Monan kanssa yleensä tapaamiset menee :) Ei tehdä mitään ihmeellisiä, ollaan vain yhdessä. Ollaan ihan niin kuin normaali seurusteleva pari, ja Mona on mulle tosi tärkeä. En mä muuten tällaista kuviota pyörittäisikään… Sekä Mona että Tomi on mulle maailman tärkeimpiä ihmisiä, molemmilla on omat hyvät puolensa.

Miksi molemmat?

Monet varmaan ihmettelee, että miksi molemmat ja miksen jättäisi miestäni,  jota kutsun blogissa vaikka Tomiksi. Tahdon parisuhteelta tavallisia asioita, kuten perheen, lapsia ja avioliiton. En tietenkään tarkoita, etten voisi saada näitä asioita Monan kanssa, mutta se tuntuu mutkistavan asioita. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, rakastan Tomia enkä aio ainakaan näillä näkymin erota. Haluan hänen kanssaan yhteisen tulevaisuusden. Toisaalta en kestäisi myöskään eroa Monasta, koska tiedän ettemme pystyisi olemaan vain ystäviä. Olen tavallaan tullut riippuvaiseksi Monan seurasta, enkä tahdo luopua hänestä.

Tomi tuo elämääni varmuutta ja pysyvyyttä. Hänen kanssaan tiedän aina mitä on tulossa ja mitä odottaa, joka saattaa myös välillä tuntua tylsälle. Hän on myös paljon poissa kotoa ja saattaa käydä välillä pitkillä työmatkoilla. Olen luonteeltani ehkä hieman liiankin läheisriippuvainen ja kaipaan ihmistä kenelle jutella.  Mutta sitten kun Tomi on kotona, muistan taas miksi en halua luopua hänestä. Tomi tuntee minut liian hyvin ja usein aavistaa, jos minulla on huono olla ja tekee kaikkensa saadakseen minut iloiseksi. Tomi on sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ja tulee toimeen perheeni kanssa, joka ei aina ole niin helppoa :D Ja valehtelisin, jos väittäisin ettei rahalla ole väliä. Tomi on harvinaisen hyväpalkkaisessa työssä ja todennäköisesti ylenee vielä lähi vuosina eli tulevaisuus olisi turvattu aika hyvin.

Monassa on hieman taiteilijan vikaa ja hän keksii aina kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Mona on aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta ja hänet saa houkuteltua lähes mihin vaan. Mona kaipaa samalla tavalla läheisyyttä kuin minä, mutta luulen että hän saattaa pelätä hieman sitoutumista. Se saattaa olla yksi niistä syistä, miksi hän hyväksyy Tomin. Mona on luonteeltaan todella rento ja iloinen. Voimme jutella melkeeen mistä vaan,  mutta välillä minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä täysin mitä minä tunnen. Yksi tärkeimmistä asioista on, että Monalla on minulle aina aikaa. En muista yhtään tilannetta, jolloin Monalle ei olisi sopinut tapaaminen tai hän ei olisi ehtinyt jutella kanssani puhelimessa. Mona on tällä hetkellä työtön erinäisistä syistä, joita en ala luettelemaan ja hänen tulonsa ovat näin ollen tietenkin todella niukat. Hän aikoo kuitenkin hakea töihin ja opiskelemaan, joten eiköhän tilanne siitä vielä parane.

Joskus toivon, että voisin sulauttaa Monan ja Tomin yhteen ja saisin molempien hyvät puolet samaan pakettiin. Miten voin olla näin heikko ja paha ihminen, että pyöritän kahta ihmistä samaan aikaan? Tunnen itseni ahneeksi ja itserakkaaksi, mutta en vaan pysty luopumaan kummastakaan. Pelkään tekeväni väärän valinnan ja katuvani sitä myöhemmin. Eiköhän tämä sekava selittely riitä tälle päivälle :)

Tervetuloa lukemaan :)

Olen täysin uusi täällä bloggerin ihmeellisessä maailmassa, joten alkuun saattaa käyttö vähän tökkiä. Uutta ulkoasua on myös tulossa, kunhan saan aikaiseksi väsäillä sellasen.

Nykyään on noussut muotiin omien yksityisasioidensa levittely, joten enköhän minäkin sitten heitä oman lusikkani soppaan. Päätin aloittaa bloggailun, jotta saisin kirjoitettua itselleni asioita ylös ja mahdollisuuden auttaa vähääkään samassa tilanteessa olevia. En tiedä mitä tältä varsinaisest haen ja kuinka kauan aion jatkaa kirjoittamista. Tulevaisuus näyttää.

Mutta sitten itse asiaan. Olen 25-vuotias nainen ja olen elänyt viimeiset viisi vuotta päällisin puolin normaalissa parisuhteessa avomieheni kanssa. Kaikki meni muutaman vuoden ajan hyvin, kunnes mieheni jäi kiinni pettämisestä. En voi tarkkaan sanoa miten kaikki tapahtui, mutta aloin huomaamaan pieniä vihjeitä ja lopulta mieheni tunnusti. Pitkän anelun ja lyhyen asumuseron jälkeen suostuin yrittämään uudelleen. Hän suostui vaihtamaan työtään, ja välit toiseen naiseen ovat katkenneet.

Nykyään meillä menee hyvin, ja luotan mieheeni. Sen sijaan en itse ole enää luottamuksen arvoinen, pahoin pelkään... Olen jo melko varhaisessa vaiheesa elämääni tiennyt, että olen bi-seksuaali ja mieheni tietää myös, että minulla on ollut aiemmin suhteita naisten kanssa. Kaksi vuotta sitten kävi niin, että ajauduin baarista pienessä sievässä puolitutun kanssa sänkyyn.  Ja tuo puolituttu oli nainen. Jotenkin tuntui, että se oli oikeutettua, kun miehenikin petti minua. En kertonut asiasta hänelle. 

Tuon yhden kerran jälkeen kynnys kuitenkin madaltui, ja olen nyt pettänyt miestäni useasti.  Mieheni on paljon poissa, ja läheisyyden kaipuu on joskus suuri.


Tässä vaiheessa Monasta tuli pysyvä osa elämääni, ainakin toistaiseksi. Mona tietää, että minulla on avomies ja hyväksyy sen. Vietän Monan kanssa eniten aikaa silloin, kun mieheni on pidemmän aikaa poissa kaupungista. En voi kovinkaan paljon kertoa Monasta ja miehestäni, jotta kukaan ei tunnista heitä.

Jotkut ehkä ihmettelevät, miksi en jätä miestäni ja jatka elämääni Monan kanssa. Sitä mietin itsekin, mutta tilanne on monimutkainen. Olen ollut mieheni kanssa kauan yhdessä, ja rakastan häntä edelleen. Olen tällä hetkellä melko varma, että elämäni tulee olemaan hänen kanssaan hyvä. Hän on ehkä paljon poissa, mutta silloin kun hän on kotona, meillä on ihanaa. Olemme Monan kanssa tällä hetkellä samoilla linjoilla asiasta, siksi hänelle sopii tällainen suhde. 

Olen varmasti unohtanut mainita monia asioita, mutta eiköhän niitä tule sitten kerrottua seuraavissa postauksissa. Tervetuloa vaan lukemaan, jos kiinnostuit. Kommentit ovat myös tervetulleita ja on varmaan turha edes mainita, että nimet on muutettu :)