Tervetuloa lukemaan :)

Olen täysin uusi täällä bloggerin ihmeellisessä maailmassa, joten alkuun saattaa käyttö vähän tökkiä. Uutta ulkoasua on myös tulossa, kunhan saan aikaiseksi väsäillä sellasen.

Nykyään on noussut muotiin omien yksityisasioidensa levittely, joten enköhän minäkin sitten heitä oman lusikkani soppaan. Päätin aloittaa bloggailun, jotta saisin kirjoitettua itselleni asioita ylös ja mahdollisuuden auttaa vähääkään samassa tilanteessa olevia. En tiedä mitä tältä varsinaisest haen ja kuinka kauan aion jatkaa kirjoittamista. Tulevaisuus näyttää.

Mutta sitten itse asiaan. Olen 25-vuotias nainen ja olen elänyt viimeiset viisi vuotta päällisin puolin normaalissa parisuhteessa avomieheni kanssa. Kaikki meni muutaman vuoden ajan hyvin, kunnes mieheni jäi kiinni pettämisestä. En voi tarkkaan sanoa miten kaikki tapahtui, mutta aloin huomaamaan pieniä vihjeitä ja lopulta mieheni tunnusti. Pitkän anelun ja lyhyen asumuseron jälkeen suostuin yrittämään uudelleen. Hän suostui vaihtamaan työtään, ja välit toiseen naiseen ovat katkenneet.

Nykyään meillä menee hyvin, ja luotan mieheeni. Sen sijaan en itse ole enää luottamuksen arvoinen, pahoin pelkään... Olen jo melko varhaisessa vaiheesa elämääni tiennyt, että olen bi-seksuaali ja mieheni tietää myös, että minulla on ollut aiemmin suhteita naisten kanssa. Kaksi vuotta sitten kävi niin, että ajauduin baarista pienessä sievässä puolitutun kanssa sänkyyn.  Ja tuo puolituttu oli nainen. Jotenkin tuntui, että se oli oikeutettua, kun miehenikin petti minua. En kertonut asiasta hänelle. 

Tuon yhden kerran jälkeen kynnys kuitenkin madaltui, ja olen nyt pettänyt miestäni useasti.  Mieheni on paljon poissa, ja läheisyyden kaipuu on joskus suuri.


Tässä vaiheessa Monasta tuli pysyvä osa elämääni, ainakin toistaiseksi. Mona tietää, että minulla on avomies ja hyväksyy sen. Vietän Monan kanssa eniten aikaa silloin, kun mieheni on pidemmän aikaa poissa kaupungista. En voi kovinkaan paljon kertoa Monasta ja miehestäni, jotta kukaan ei tunnista heitä.

Jotkut ehkä ihmettelevät, miksi en jätä miestäni ja jatka elämääni Monan kanssa. Sitä mietin itsekin, mutta tilanne on monimutkainen. Olen ollut mieheni kanssa kauan yhdessä, ja rakastan häntä edelleen. Olen tällä hetkellä melko varma, että elämäni tulee olemaan hänen kanssaan hyvä. Hän on ehkä paljon poissa, mutta silloin kun hän on kotona, meillä on ihanaa. Olemme Monan kanssa tällä hetkellä samoilla linjoilla asiasta, siksi hänelle sopii tällainen suhde. 

Olen varmasti unohtanut mainita monia asioita, mutta eiköhän niitä tule sitten kerrottua seuraavissa postauksissa. Tervetuloa vaan lukemaan, jos kiinnostuit. Kommentit ovat myös tervetulleita ja on varmaan turha edes mainita, että nimet on muutettu :)