Paluu arkeen

Hei vaan kaikki! Täällä kirjoittelee todella rentoutunut ja tyytyväinen bloggaaja :) Matka oli juuri niin ihana ja upea kuin kuvittelinkin! Matkakohde oli uusi ja jännittävä, shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet rajattomat ja sää oli kaunis. Rakastuin kaupungin upeaan arkkitehtuuriin ja kansainväliseen, rentoon tunnelmaan.

Matkaohjelma oli melko perinteinen. Päivät kierreltiin kaupungilla hyvin toimivan ja edullisen joukkoliikenteen välityksellä, tutkittiin museoita, linnoja, vanhoja kirkkoja ja tietysti ostoskeskuksia ja ostoskatujen pikkuputiikkeja. Käväistiin myös laitakaupungin epämääräisellä tavaratorilla, josta mukaan lähti yllättävän paljon uskomattoman halpaa (kenties alun perin varastamalla hankittua?) tavaraa. Olen nyt monia kenkäpareja, paitoja sekä hameita rikkaampi. Niin on Monakin, ostin hänelle muutaman vaatteen ja ihanan kaulakorun.

Ruokapuoli oli vähintään yhtä onnistunut kuin kaupungilla kiertely ja nähtävyydet, paikallinen ruoka on todella hyvää. Joitain huonojakin ravintoloita sattui toki kohdalle, yhdessä ravintolassa tilaamani pizza oli kuorrutettu purkkimaissilla ja pakasteherneillä, ja erään kerran Tomi sai ruuaksi kokonaisen leivitetyn kalan, josta ei saanut mitään irti. No, hyvät nauruthan noista jutuista sai, ja enimmäkseen ruoka oli hyvää.

Iltaohjelmaan kuului useimpina iltoina rauhallista kuljeskelua pikkukaduilla, kaupungin halki virtaavan joen rannalla istuskelua ja baareissa käyntiä. Käytiin useasti tanssimassa, sekä pelaamassa biljardia. Biljardin peluuta täytyy jatkaa Suomessa, mahdollisesti myös Monan kanssa, se on hauskaa ja haluaisin oppia paremmaksi!

Kerrottavana olisi vielä yksi asia, joka on suurin kaikista. Olen vieläkin asiasta niin hämmentynyt, että sanon sen vaan suoraan. Tomi kosi minua matkalla, ja olemme siis kihloissa. Tietenkin suostuin kosintaan, sillä sitä olen aina toivonutkin. Toki mielessä kävi Mona, mutta yritän välttää ristiriitaisia ajatuksia, sillä olen kosinnasta tosi onnellinen. Tomi siis yhtenä iltana ravintolassa kysyi että haluaisinko viedä suhteemme vähän virallisemmalle tasolle, ja kyllähän minä halusin. Sormusta Tomilla ei ollut antaa, enkä usko että ihan heti sellaisia ostammekaan. Naimisiin menemme ehkä viiden vuoden sisällä, jos kaikki sujuu hyvin. Tämä ei siis ole mikään "vuoden sisällä naimisiin" -kihlaus, vaan olemme vähän virallisemmin sitoutuneempia kuin aiemmin. Tuntuu ihan hyvältä.

En vielä halua kertoa asiasta kenellekään tutulle, en edes perheillemme. Ehkä vaikein asia tulee olemaan Monalle kertominen… Periaatteessa hänen ei pitäisi suuttua, sillä suhteemme on avoin, ja hän tietää minun suunnittelevan tulevaisuutta Tomin kanssa. Se mahdollisuus on silti olemassa että hän ottaa asian huonosti… En oikein tiedä miten edetä. Onnellinen olen silti.

Teen pian kuvapostauksen matkasta!

Reissu lähenee!

Kohta on aika jättää viikoksi hyvästit blogille :) Lähtö salaperäiseen matkakohteeseen on ihan pian. Olen ihan superinnoissani! Laukut on melkein pakattu, kyydit lentokentälle ja kentältä hotellille järjestetty ja asiat muutenkin kunnossa. Tomikin on iloisella ja odottavaisella tuulella. Tomi puhuu koko ajan siitä miten ihanaa on vihdoin viettää kunnolla aikaa keskenään jännittävässä kaupungissa, ilman työstressiä tai mitään muutakaan. En voisi olla enempää samaa mieltä, me niin ansaitaan tämä loma.

Monanhan kävin jo hyvästelemässä. Oli kyllä omituinen tunne hyvästellä seurustelukumppaninsa, kun on lähdössä avomiehensä kanssa reissuun… Tunnen samanaikaisesti ikävää koska joudun olemaan erossa Monasta, sekä riemua siitä että saan olla Tomin kanssa ihan kahdestaan. Mutta ei siitä sen enempää, uskon että matkasta tulee todella ihana.

Kuvat we<3it.com

 

Matkakohteessamme on jo lämmin, ja sään pitäisi olla suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Olen pakannut ihanan keväisiä vaatteita mukaan, kuten hameita ja shortsit, ja ballerinoja. Sekä tietysti muutamat korkkarit niitä iltoja varten kun mennään Tomin kanssa tanssimaan :) Siitä onkin aikaa kun olen viettänyt Tomin kanssa aikaa baareissa tanssien, viime aikoina olen käynyt viihteellä lähinnä Monan kanssa. Tomi on myös järjestänyt jo nyt kaikkea ihanaa, hotellihuoneessa kuulemma odottaa ruusuja, suklaata ja kuohuvaa :) Mulla on niin täydellinen mies! Hotellihuonekin on ilmeisesti vähän standardihuoneita hulppeampi. Tästä tulee jotain niin täydellistä… Pitää muistaa vähän palkita Tomia sen huomaavaisuudesta ja vaivannäöstä ;)

Toivotan kaikille lukijoille siis mukavaa viikkoa, kirjoitan seuraavan kerran matkan jälkeen, todennäköisesti muutamien kuvien kera!

Haikeat hyvästit

Vietin eilen viimeistä iltaa Monan kanssa ennen matkaa. Siitä huomas kyllä vähän, että sitä harmittaa, kun en voi lähteä sen kanssa. Aion kyllä yrittää järjestää meillekin jonkun pikku matkan johonkin. Haluaisin niin kovasti päästä Monan kanssa johonkin lämpimään. Sellaista ei kuitenkaan ihan heti saada toteutettua, mutta varmasti tulevaisuudessa. Ei tehty erityisemmin mitään oltiin vaan ja juteltiin kaikesta mitä mieleen tuli. Tykkään tälläisistä rennoista illoista ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Lähteminen teki kipeää, kun tiesin ettei nähtäisi enää viikkoon.

Yritin koko illan pitää puheenaihetta jossain muussa kuin matkassa ja niinpä me päädyttiin taas puhumaan lapsista. Näytin Monalle mun uuden kummitytön kuvaa ja siitä se sitten lähti. Mona saattaisi haluta lapsen, muttei kuitenkaan yksin. Lapsi ei kuitenkaan ole Monalla sellainen pakko kuin minulle. Minulle lasten hankinta on itsestään selvyys ja olen aina halunnut äidiksi. En ymmärrä miksi joku ei haluaisi lapsia, ellei tietenkin ole hyvää syytä. Mona on yrittänyt selittää omaa kantaansa siitä, että hänelle riittää sukulaislasten kanssa touhuilu.  Häntä ole luotu huolehtimaan toisesta ihmisestä, niin kun lapsesta pitäisi huolehtia. Olen tästä asiasta hieman erimieltä Monan kanssa, minusta hän on niin ihanan huomaavainen ja hellä ihminen, ettei voi olla huono äiti.

Kuvat we<3it.com

 Joskus mun on vaikea puhua tälläisistä asioista Monan kanssa, kun mietin, että onko avoinsuhde Monalle sitten kuitenkaan ihan ok. Haluaisiko Mona vaikka mun kanssa lapsia tai yhteen asumaan ja vaan väittää, että kaikki on hyvin. Toivoisin ihan meijän molempien kannalta, että Mona uskaltaisi sanoa, jos sen mieli muuttuu. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei kuitenkaan ole eli uskoisin kaiken olevan hyvin.

Oon taas pohtinut meidän suhdetta ihan liikaa päässäni. Kun joku asia stressaa, kuten tässä tapauksessa matka, alan huolehtimaan kaikista mitättömistä pikku asioista ihan liikaa ja tietty sitten vähän isommistakin.  

Teen vielä yhden lyhyen postauksen ennen matkaa, jos vaan kerkeän. Nyt on aika mennä Tomin kanssa saunaan ja nukkumaan. Hyvää yötä kaikille lukijoille:)

Monan hemmottelua

Tänään järjestin Monalle oikein kunnollisen hemmottelupäivän, sillä haluan hyvitellä tulevaa n. viikon poissaoloa. Tomille sanoin olevani työkavereiden kanssa, ja hän meni käymään erään sukulaisensa luona.

Aloitin heti aamusta ilmestymällä Monan luokse aamiaistarvikkeiden kanssa. Mona tiesi että olen tulossa, mutta sitä hän ei tiennyt, että mulla oli mukana tarvikkeet köyhien ritareiden tekoon :) Eli ranskanleipää, kermavaahtoa sekä tuoreita (joskin ulkomaisia) mansikoita ja mustikoita. Ehkä hiukan äklömakeaa aamiaiseksi, mutta niiiin hyvää! Kokkasin ihan itse Monan loikoillessa sohvalla. Monan asunto on siitä kiva, että se on tosi avoin, ja keittiöstä olohuoneeseen on helppo jutella huutamatta.

Kaikki kuvat we<3it.com

Tarjoilin köyhät ritarit voileipien, keitettyjen kananmunien ja teen kera. Mona oli oikein otettu ja iloinen, mistä tulin itsekin hyvälle mielelle. Toivoisin, että muakin hemmoteltaisiin joskus noin. Toisaalta ei saisi valittaa, sillä Tomikin kyllä osaa keksiä kaikenlaista pientä mukavaa. On kyllä oikeastaan kivampi hemmotella toista kuin tulla itse hemmotelluksi, on ihanaa tuottaa toiselle hyvää mieltä :)

Aamiaisen jälkeen käytiin kävelemässä yhden joen rannassa. Sää ei kyllä ollut ihan niin keväinen ja aurinkoinen kuin olisin toivonut, mutta onneksi seura oli hyvää. Toistimme sen parin viikon takaisen kädestäpitotempun, eli käveltiin käsi kädessä melkein koko ajan :) Ihanan romanttista ja jännittävää! Joitain ihmisiä tuli vastaan, enimmäkseen koiran ulkoiluttajia, mutta ei kukaan katsonut meitä kahta kertaa. Olen onnellinen että valittiin kävelylenkille tällä kertaa syrjäinen paikka, koska nyt kädestä pitäminen ei pelottanut.

 

Lenkin jälkeen saunottiin. Siinä oli varmaan näkemistä kun käytiin vilvottelemassa Monan parvekkeella :D Onneksi siihen ei ole ihan täysin avoin näkymä maan pinnalta, vaan siinä on puita näkösuojana. Loppupäivä menikin sohvalla sylikkäin löhötessä ja telkkua katsoessa (katsottiin myös yksi Monan lempileffoista), ja tietenkin syvällisiä puhuessa. Monan kanssa on ihana jutella maailman menosta, hänellä on vahvat mielipiteet melkein kaikesta.

Sitten olikin aika palata kotiin, Tomikin oli jo tullut. Tuntui taas kerran vähän oudolta keksiä omiaan kun Tomi kysyi oliko kavereiden kanssa kivaa ja uteli mitä tehtiin. No, sen siitä saa… Joka tapauksessa ihana päivä!

Ihanaa arkea

Hihih, oon ollut viime päivät niin iloisella ja pirteällä mielellä :) Oman kummitytön syntymä on vieläkin jotain käsittämättömän huumaavan ihanaa, haluaisin vaan pitää vauvelia sylissä ikuisesti! Kuinka voikin niin nopeasti kiintyä vauvaan, joka ei ole edes ikioma. Ilmeisesti mä sitten olen lapsirakas, toivottavasti mä ja Tomi saadaan vielä lapsia. Tiedän, ettei kaikki saa koskaan lapsia vaikka kuinka yrittäisi, mutta toivon ettei meille käy niin huonosti.

Olen jotenkin kuvitellut, että me saataisiin kaksi lasta, joista ensimmäinen olisi tyttö ja toinen poika. Mulla on jo nimiehdotuksiakin valmiina! Taidan olla ihan sekopää. Haluan nimetä lapseni erottuvasti, niin ettei esimerkiksi niiden koululuokalla olisi kolmea tai neljää samannimistä. Mulla itselläni on vähän erikoisempi nimi, enkä tunne ketään samannimistä. Sen sijaan Tomilla on ”normaalimpi” nimi, ja hänen ala-asteen luokalla samannimisiä oli kolme Tomi mukaan luettuna! Meidän lasten nimet tulee olemaan ainutlaatuisia. Ei tietenkään niin outoja että niistä saisi syytä kiusaamiseen.

No, se lapsihaaveista. Paljon ajankohtaisempaa on matkaan valmistautuminen. Lähtö on jo ensi viikolla! Ostin reissun kunniaksi ihanan, pirteän värisen matkalaukun, ja muuta tarpeellista tavaraa, kuten uuden käsilaukun. Pitäisi vähän hillitä tätä ostovimmaa, ja säästää rahat matkakohteessa shoppailuun. Tomi-parka ei aavistakaan millaiseen pyöritykseen joutuu, haluan nähdä ja kokea matkan aikana aivan kaiken alkaen ostoskeskuksista ja hienoista ravintoloista, päättyen nähtävyyksiin, museoihin ja kaupungin keväisiin puistoihin :)

Kuvat we<3it.com

Tulen myös raahaamaan (uutta!) digikameraani mukana joka paikkaan, veikkaus on että lomakuvien määrä tulee ylittämään tuhannen rajapyykin. Laitan sitten tännekin joitain kuvia, silleen varovaisesti kuitenkin ettei kohdetta voi tunnistaa. Uskoisin, että kaikki Euroopan suurkaupungit muistuttaa jossain määrin toisiaan, ja kevät on kaiketi edennyt samaan tahtiin melkein kaikissa niistä.

Ainut miinuspuoli matkassa on tietenkin se, että Mona ei tule mukaan. Tulee niin ikävä :( Mutta ei huolta, oon suunnitellut meille ihan erityistä yhteistä tekemistä pääsiäisen ja ensi viikon ajaksi, jottei ikävä ihan heti yllätä. Kirjoitan sitten meidän tekemisistä ennen matkaa :)

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Ihania uutisia

Anteeksi hieman pidempi hiljaisuus. Viime viikolla vaan tapahtui jotain hyvinkin odotettua, mutta aivan ennen aikojaan. Mun ja Tomin ihana kummityttö syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja lähettiin sitten heti katomaan uutta tulokasta. Tomi sai vaihettua työvuoroja niin, että päästiin useamman päivän kyläilylle. Vierailtiin ensin sairaalassa ja jäätiin pariksi päiväksi Tomin vanhempien luokse, että päästiin sitten helposti vaavia vastaan, kun se pääsi kotiin. 

Opettelin lisääämän kuvia! Kuvat we <3 it.

 Mulla oli niin ihanaa! Rakastan lapsia ihan hirveästi ja meinasin jossain vaiheessa opiskella joksikin tarhatädiksi. Olen niin otettu, että just meidät valittiin kummeiksi. Mulle on suuri kunnia, että saan olla näin tärkeässä osassa pienen lapsen elämässä. Voi olla, että muhun iskee tän jälkeen oikeen kunnon vauvakuume. Kyllä mä jo tavallaan haaveilen lapsista, mutta tiedän ettei ne millään sopisi nyt mun elämäntilanteeseen. Haluaisin kans ensin naimisiin, ei mulla varsinaisesti ole siihen mitään sen suurempaa syytä. Se vaan tuntuu jotenkin oikealta.

En malta odottaa, että vaavi kasvaa isommaksi ja se saa tulla meille hoitoon ja voidaan leikkiä yhdessä prinsessaleikkejä :) Menen varmaan heti huomenna ostelemaan vauvanvaatteita ja leluja. Ja nyt mulla on taas hyvä syy ostaa uusi mekko, täytyyhän kummin nyt olla edustava ristiäisissä. Voisin tietty ettiä senkin meijän matkalta, johon on enää pari viikkoa aikaa...