Parempia aikoja

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt voin vihdoin sanoa, että tuntuu vähän paremmalta. Saimme Tomin kanssa puhuttua asioita. Selvisi, että Tomi on ollut ihmeissään kaikesta siitä ajasta minkä vietin kodin ulkopuolella ollessani Monan kanssa… Pettämisepäilyjä Tomi ei ainakaan maininnut, en tiedä sitten onko hän asiaa ajatellut. Joka tapauksessa, kerroin kaiken johtuneen työkiireistä ja siitä, että olen halunnut keskittyä myös tapaamaan ystäviäni. Tomille selitys oli tarpeeksi hyvä.

Tomi suostui myös selittämään sen lentolippujutun. Hän oli tullut aikaisemmalla lennolla kotiin, mutta jäi ystävänsä luokse, koska hänestä oli tuntunut että kotona odottaa vain vihainen tyttöystävä ja painostava ilmapiiri. Tottahan se on viime aikoina ollut, ja pakko minun on se ymmärtää. On ihan ok, että hän jäi työkaverinsa luokse. Oli ne baarissakin käyneet, mutta se ei haittaa.

Meillä on kotona siis pitkästä aikaa hyvä ilmapiiri. Olen myös päättänyt lopullisesti, etten ikinä kerro Monasta tai muista syrjähypyistäni Tomille. Hän ei ansaitse sitä tuskaa. Eikö olisi tavallaan epäreilua kaataa oma syyllisyyteni hänen niskaansa? Ei, parempi niin että pidän tiedon itselläni. En halua menettää Tomia.

Mona on laittanut muutaman tekstiviestin tässä kirjoitustauon aikana. Hän sanoi, että voisi pian olla valmis tapaamaan. Hänen viestinsä ovat olleet jotenkin tosi iloisen oloisia; hän käyttää hymiöitä ja kuulostaa muutenkin positiiviselta. Haluaisin kovasti tavata hänet ja selvittää mistä toi positiivisuus johtuu. Onko hän päässyt minusta yli, vai yrittääkö hän saada minut takaisin? Ehkä tapaamme tällä viikolla…

Räjähdysherkkiä tilanteita

Heti alkuun haluaisin pyytää anteeksi etten ole vastaillut kommentteihin vähään aikaan. Olen kyllä lukenut jokaisen, ja olen kiitollinen niille jotka jaksavat sellaisia jättää. Olen vaan ollut niin loppu, etten pysty keskittymään vastaamiseen.

Tomi tuli jokin aika sitten kotiin, joskin päivää myöhemmin kuin piti. Olin iloinen kun ei tarvitse olla enää yksin kotona, ja saa ajatukset pois Monasta. Kaikki ei kuitenkaan (taaskaan) mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kuten aiemmin kirjoitin, olin Tomin matkan aikana epäileväinen, sillä Tomi ei pitänyt kovinkaan ahkerasti yhteyttä. Otin asian puheeksi melkein heti kun hän tuli kotiin, ja riitahan siitä syntyi. Tomi arvasi äänensävystäni että epäilen hänen tehneen jotain pahaa, vaikka oikeasti tiedän ettei hän tekisi.

Kaiken kukkuraksi löysin ennen riidan selvittämistä Tomin passin välistä paluulentolipun. Tai siis sen pienen kulman, missä lukee penkin paikka koneessa ja sen sellaista. Siitä selvisi jotain todella outoa… Tomi oli tullut Suomeen jo suunniteltuna päivänä! Kotiin tuli kuitenkin vasta seuraavana. Hän pitää nyt edellisen riidan jäljiltä mykkäkoulua, eikä suostu kertomaan missä on ollut.

Elämä tuntuu juuri nyt niin epäreilulta. Enkö voi oikeasti luottaa Tomiinkaan. Hän on nukkunut nyt useita öitä sohvalla, eikä suostu puhumaan. Missä hän on ollut? Onko hänellä joku toinen? Voiko tähän olla viaton selitys? Tomi ei ole yhtään sellainen ihminen joka pettäisi, mutta toisaalta, uskoisiko kukaan sitä minustakaan… Entä jos Tomi on arvannut jotain minusta ja Monasta, ja on siksi päättänyt kostaa pettämällä minua? Miten voisin saada hänet puhumaan…