Paluu arkeen

Hei vaan kaikki! Täällä kirjoittelee todella rentoutunut ja tyytyväinen bloggaaja :) Matka oli juuri niin ihana ja upea kuin kuvittelinkin! Matkakohde oli uusi ja jännittävä, shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet rajattomat ja sää oli kaunis. Rakastuin kaupungin upeaan arkkitehtuuriin ja kansainväliseen, rentoon tunnelmaan.

Matkaohjelma oli melko perinteinen. Päivät kierreltiin kaupungilla hyvin toimivan ja edullisen joukkoliikenteen välityksellä, tutkittiin museoita, linnoja, vanhoja kirkkoja ja tietysti ostoskeskuksia ja ostoskatujen pikkuputiikkeja. Käväistiin myös laitakaupungin epämääräisellä tavaratorilla, josta mukaan lähti yllättävän paljon uskomattoman halpaa (kenties alun perin varastamalla hankittua?) tavaraa. Olen nyt monia kenkäpareja, paitoja sekä hameita rikkaampi. Niin on Monakin, ostin hänelle muutaman vaatteen ja ihanan kaulakorun.

Ruokapuoli oli vähintään yhtä onnistunut kuin kaupungilla kiertely ja nähtävyydet, paikallinen ruoka on todella hyvää. Joitain huonojakin ravintoloita sattui toki kohdalle, yhdessä ravintolassa tilaamani pizza oli kuorrutettu purkkimaissilla ja pakasteherneillä, ja erään kerran Tomi sai ruuaksi kokonaisen leivitetyn kalan, josta ei saanut mitään irti. No, hyvät nauruthan noista jutuista sai, ja enimmäkseen ruoka oli hyvää.

Iltaohjelmaan kuului useimpina iltoina rauhallista kuljeskelua pikkukaduilla, kaupungin halki virtaavan joen rannalla istuskelua ja baareissa käyntiä. Käytiin useasti tanssimassa, sekä pelaamassa biljardia. Biljardin peluuta täytyy jatkaa Suomessa, mahdollisesti myös Monan kanssa, se on hauskaa ja haluaisin oppia paremmaksi!

Kerrottavana olisi vielä yksi asia, joka on suurin kaikista. Olen vieläkin asiasta niin hämmentynyt, että sanon sen vaan suoraan. Tomi kosi minua matkalla, ja olemme siis kihloissa. Tietenkin suostuin kosintaan, sillä sitä olen aina toivonutkin. Toki mielessä kävi Mona, mutta yritän välttää ristiriitaisia ajatuksia, sillä olen kosinnasta tosi onnellinen. Tomi siis yhtenä iltana ravintolassa kysyi että haluaisinko viedä suhteemme vähän virallisemmalle tasolle, ja kyllähän minä halusin. Sormusta Tomilla ei ollut antaa, enkä usko että ihan heti sellaisia ostammekaan. Naimisiin menemme ehkä viiden vuoden sisällä, jos kaikki sujuu hyvin. Tämä ei siis ole mikään "vuoden sisällä naimisiin" -kihlaus, vaan olemme vähän virallisemmin sitoutuneempia kuin aiemmin. Tuntuu ihan hyvältä.

En vielä halua kertoa asiasta kenellekään tutulle, en edes perheillemme. Ehkä vaikein asia tulee olemaan Monalle kertominen… Periaatteessa hänen ei pitäisi suuttua, sillä suhteemme on avoin, ja hän tietää minun suunnittelevan tulevaisuutta Tomin kanssa. Se mahdollisuus on silti olemassa että hän ottaa asian huonosti… En oikein tiedä miten edetä. Onnellinen olen silti.

Teen pian kuvapostauksen matkasta!