Näin tänään Monan, käytiin syömässä yhdessä töiden
ja muiden menojen jälkeen. Onneksi asutaan lähekkäin, niin lyhyetkin tapaamiset
on mahdollisia.
Kaikki ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt ihan
putkeen. Ensin oli toki mukavaa, suunniteltiin tulevia tapaamisia ja ajateltiin
järjestää joku pidempikin juttu, kuten laivareissu tai jotain, että saataisiin
olla kerrankin kunnolla yhdessä.
Mutta sitten puheenaihe kääntyi Tomiin. Kuten
mainitsin aiemmin, en jotenkin vaan tykkää puhua Tomista Monan kanssa, tai
ainakaan mistään kovin henkilökohtaisista jutuista. Monaa taas tuntuu meidän
asiat kiinnostavan. En tiedä onko Mona hiukan mustasukkainen, vai vaan utelias…
Joka tapauksessa minulle tulee kiusaantunut olo aina kun Tomista puhutaan. Olen
huomannut että olen hyvin erilainen riippuen siitä olenko Tomin vai Monan
kanssa, ihan niin kuin mulla olisi kaksi eri persoonallisuutta. Niinhän se
meneekin, että töissäkin on erilainen kuin vaikka kavereiden kanssa. Haluan vaan
pitää erillään ne kaksi ihmistä, sen joka on Tomin tyttöystävä, ja sen, joka on
määrittelemättömässä suhteessa Monan kanssa.
Yritin tätä hiukan Monalle selittää, mutta hän ei
ymmärtänyt, tai ei halunnut ymmärtää. Hän sanoi, että kun kerran tilanne on
tämä, niin siitä pitää voida puhua. Mona ei kuulemma halua, että mä häpeän
mitään tai ajattelen, että mun pitää salata siltä asioita. Mona sanoi myös,
että se itse kertoo mulle aina ihan kaiken, vaikeatkin asiat, ja tottahan se
on. Mitä pahaa siinä olisi, jos kertoisin Monalle ihan normaalisti että mitä
ollaan tehty Tomin kanssa ja miten meillä menee. Jos se kerran on Monalle
tärkeää, niin kai mä tavallaan olen sille sen velkaa? Me kuitenkin melkein
seurustellaan, eikä mikään läheisempi suhde voi toimia jos kaikesta ei voi
puhua.
Ehkä kyse on siitäkin, etten ole ihan sinut tämän
salasuhde-tilanteen kanssa. Pitäisi kai suorittaa jonkinlaista itsetutkiskelua,
ja yrittää hyväksyä mun elämä tällaisena. Olen kuitenkin useimmiten
tyytyväinen, ja välitän sekä Tomista että Monasta enkä halua kumpaakaan
menettää.
Suutuin Monalle ehkä vähän liikaa päivällä, ja
huutamiseksihan se meni… Eikä ehditty sopia ennen kuin piti lähteä kotiin. Nyt
en tiedä mitä tekisin… Voisin yrittää sopia pikatapaamisen vielä illaksi, että
voitaisiin tehdä sovinto. Vihaan riitelemistä yli kaiken. Täytyy kai laittaa
Monalle tekstiviesti ja keksiä joku tekosyy Tomille miksen ole sitten illalla
kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti