Monan kanssa kaupungilla

Tänään ehdin taas olla Monan kanssa parin tunnin ajan. Tomilla on tällä viikolla taas pitkiä päiviä, joten aikaa riittää Monalle :)

Tänään me ei tehty mitään erikoista, tavattiin Monan asunnolla töiden jälkeen ja laitettiin ruokaa. Tehtiin jälkkäriksi vohveleita kermavaahdon  ja jätskin kera, mun on niin pakko saada oma vohvelirauta! Tosin bikinikuntoa en tätä menoa saavuta kesäksi. Katseltiin siinä syödessä netistä Monan mahdollisten tulevien opinahjojen nettisivuja. Kaikki vaikutti niin kiinnostavalta, toivon ihan hirveästi että Mona pääsee opiskelemaan! Mona tosin pelkää olevansa liian vanha aloittamaan koulun :D

Katseltiin myös mun kirjastosta lainaamia matkaoppaita mun ja Tomin tulevaa lomaa varten. Mona on vähän kade, ja sanoi että meidän pitäisi lähteä kahdestaan jonnekin joskus. Se olisikin ihanaa, toteutus on vaan äärettömän hankalaa. Miten mä selittäisin Tomille ulkomaanreissun? Salaa ei ulkomaille voisi lähteä, senhän huomaisi heti puhelinlaskusta jos Tomi mulle sinne soittelisi. Tosin ollaan Monan kanssa mietitty jotain kotimaanreissua, se onnistuisikin paljon helpommin. Tomi on niin usein pitkiä aikoja poissa kotoa, että ei se mitään huomaisi. Ja voinhan mä sitä paitsi sanoa meneväni vaikka jonkun työkaverin kanssa pienelle reissulle. Tomi ei tunne mun työkavereita juuri ollenkaan.

Käytiin Monan kanssa myös vaatekaupoissa. Tarvitsen tietenkin uusia vaatteita matkalle :) Jotain jännääkin tapahtui… Mona piti mua hetken aikaa kädestä kun käveltiin kauppakeskuksessa! Ehkä viitisen minuuttia, vaikka pidemmältä ajalta se tuntui. Sydän hakkasi kamalasti ja pelkäsin koko ajan että joku tuttu näkee. Tietenkin tyttökaverit voi pitää toisiaan kädestä kiinni muuten vaan, mutta jäisikö tarkkasilmäiseltä tuttavalta huomaamatta mun ja Monan syvemmät tunteet? Onneksi kukaan ei kuitenkaan nähnyt (uskoisin ainakin), ja oli mukavaa olla tavallaan julkisesti yhdessä ja pidellä kädestä. Voisi useamminkin tuollaista harrastaa. Tosin ei saa ruveta liian varomattomaksi…