Tilanne ei
ole edennyt mihinkään sitten viime postauksen. Olen kyllä käynyt töissä, mutta
sen lisäksi en ole saanut aikaiseksi mitään. Kotiin tulon jälkeen makaan
sohvalla television ääressä siihen saakka kun on aika mennä nukkumaan. Ja kun
sitten yritän nukkua, en saa unta. Tuntuu, että ajatukseni kiertävät kehää, ja
ajateltavaa ja selvitettävää on liikaa.
Välillä
ajattelen Monaa. Kaipaan häntä ihan hirveästi. Emme ole nähneet eron jälkeen
kertaakaan. Sorruin tosin lähettämään hänelle itkuisen tekstarin, jossa kerroin
ikävöiväni häntä ja toivovani, ettei hän tarkoittanut eroa lopulliseksi.
Ehdotin myös että tapaisimme ja keskustelisimme. Mona vastasi ettei halua
tavata näin pian eron jälkeen, mutta kirjoitti myös kaipaavansa minua ja
laittoi perään sydämen. Myönnän, että toiveeni heräsivät, mutta miksei hän sitten
halunnut tavata…
Välillä taas
mietin Tomia. Hän on edelleen työmatkalla, mutta tulee pian kotiin. En ole
juurikaan soitellut hänelle, sillä on niin vaikea kätkeä surullista mielialaa.
Olen lähetellyt tekstiviestejä ja kertonut, etten soita koska en halua
kerryttää valtavaa puhelinlaskua. Tomikaan ei ole juuri pitänyt yhteyttä omasta
aloitteestaan. Tämä on poikkeuksellista häneltä. Väkisinkin mietin, mistä se
johtuu. Onko hän tajunnut jotain, vai onko hänellä jotain salattavaa?
Voi kun saisi
kaikkeen vastauksen.
Ehkä sillä Tomillakin on joku salarakas. "Joka kolmas pettää puolisoaan" -hyvinhän sitte Tomiki vois pettää. Kannattaisi kertoa Tomille totuus. Ehkä hän jättää sut mutta oisitpa ainaki rehellinen. Ehkä joskus voisit sitte aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun muun kanssa. Ei tarvisi loppuelämää pelätä että joskus jäisit kiinni niinkuin nyt Tomin kanssa.
VastaaPoistaToisaalta se menee helposti myös niin että se joka itse pettää/on pettänyt tai miettii pettämistä on taipuvainen ajattelemaan että muutkin tekevät niin. Jotenkin vaan silloin kun itsellä on liikaa aikaa miettiä, tulee paisutelleeksi asioita suuremmiksi kuin ne oikeasti ovat.
VastaaPoistaNämä sun tekemiset ja postaukset ovat saaneet minut miettimään että onkohan Tomi sittenkään sinulle se oikea? Luulen ja uskon että kun sen oikean tapaa niin silloin riittää yksi ihminen. En yhtään epäile ettetkö rakastaisi Tomia ja haluaisi onnistua suhteessa, mennä naimisiin saada lapsia jne, mutta jokin kuitenkin ei ehkä kuitenkaan ole niinkuin pitäisi.
Mieti pystyisitkö koskaan olemaan hänelle täysin uskollinen, nyt kun jo huomaat miten helppoa sivusuhteessa eläminen kuitenkin oli ilman että toinen sai tietää mitään? Kuinka matalalla on kynnys oikaista Tomin kanssa, mieti asiaa niin että kuinka paljon häntä oikeasti kunnioitat ja olet valmis HÄNEN vuokseen tekemään ennenkuin pistät omia halujasi teidän suhteenne ja yhteisen henkisen kehityksen edelle.
Ja tämä ei ollut moralisointia eikä tarkoituksena muutenkaan moittia. Kunhan ajattelin herättää ajatusta siitä oletko ennemmin Tomin kanssa tavan ja turvallisuuden vuoksi ja olisiko sinulle henkisesti terveellisempää pyyhkiä pöytä tyhjäksi ihmissuhderintamalla?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että älä kerro näistä Tomille. Jos puolisoni olisi tehnyt jotain tälläistä niin en haluaisi tietää siitä. Satuttaisi tosi paljon kun kuulisi että on elänyt "valheessa". Mikäli myös päädytte eroon niin ei kannata kertoa sivusuhteestasi mitään vaikka satunnainen pettäminen tulisikin esiin. Nuorempana ajattelin toisin, mutta nyt kolmikymppisenä on tullut viisautta hyväksyä se että "mistä ei tiedä ei voi satuttaa". Oman syyllisyyden kaatamisesta toisen niskaan ei juuri ikinä ole hyötyä kellekkään, ainoastaan jaettu paha mieli on tuplasti pahaa mieltä.