En ilmeisesti
ole niin moraalinen ihminen ku olen luullut. Suhdettani Monaan perustelin sillä
että Tomilla ei ole minulle kunnolla aikaa, ja sillä että tosissani rakastin
Monaa. Eron jälkeen on tosin varmaan normaalia ajautua yhden illan juttuihin,
mutta olishan mulla Tomi! Tai siis olisi ja olisi, eihän se kotona ole.
Tunnen
syyllisyyttä myös siitä, millaisen ihmisen kanssa päädyin sänkyyn. Mies on
naimisissa, kahden lapsen isä ja kolmas lapsi tulossa. Hän kertoi siitä ihan
avoimesti, on kuulemma pettänyt vaimoaan usein. Miten voinkin sortua
tällaiseen.
Ainakin
tiedän, etten ole ainut joka pettää, enkä edes ”pahin mahdollinen” tapaus.
Miten joku voikin pettää raskaana olevaa vaimoaan. Luin sitä paitsi lehdestä,
että joka kolmas pettää puolisoaan. En silti puolustele tekojani, tällä
hetkellä en voi kunnolla ees katsoa peiliin. En tosiaan ansaitse Tomia, enkä
olis ansainnut Monaakaan. Olo on vaan niin tyhjä ja yksinäinen ilman Monaa.
Tomi sentään vielä on, mutta sekin tuntuu kamalalta että pyöritän sen selän
takana tällaista kaksoiselämää. Ja jos Tomi saisi tietää, niin sitten jäisin
aivan yksin. Pakko varmistaa että Tomi ei saa mitään ikinä selville. Ehkä voin
vielä toipua tästä kaikesta ja olla Tomin kanssa onnellinen.
Sanon vaan, että sinuna olisin rehellinen. Mieluummin rehellinen kuin itsekäs. Jossain vaiheessa se totuus kuitenkin tulee selville. Pahemmin petetty oli Tomille tulee, jos salailet asioita.
VastaaPoistaTyhmästi teit, vaan itsepä sen tiedät, turha mun ulkopuolisena sanoa mitään. Koitahan jaksaa, toivottavasti opit jotain.